huidunperä Kotoista nimikulttuuria syytä arvostaa ja viljellä
Tasavallassamme toimii merkittäviä kansanliikkeitä, muitakin kuin poliittisia. Ne vaikuttavat monella tavalla myönteisesti yhteiskuntaan sekä sen jäsenten ajatteluun ja elämään.
Muuan näistä monista suurista ja vaikuttavista ilmiöistä, jotka eivät kuitenkaan toiminnoiltaan ole järjestäytyneitä, on jopa oma etunimistömme. Kyse on vastasyntyneillemme annettavista etunimistä, merkittävästä perinteestämme.
Näiden henkilöiden etunimien valintaan eivät yhteiskunta eikä politiikka juurikaan vaikuta. Muoti toki alalla toimii.
Kansalaisten etunimien valinnan hoitavat poikkeuksia lukuun ottamatta vastasyntyneiden omat vanhemmat. Nimiehdotuksen saattaa perinteiden hengessä tehdä myös lähisuku. Niin tapahtuu varsinkin talonpoikaisissa oloissamme.
Perinne saattaa tällöin myötämielisesti vaikuttaa nimien valintaan ja suosimiseen sukupolvesta toiseen. Niin tapahtuu maaseudulla ja kaupunkioloissakin.
Kiintoisan selvityksen kaupunkioloissa suosituista etunimistä saa nähdäkseen pääkaupungin valtalehden sunnuntainumeroiden perheilmoituksista. Niissä iloiset ja onnelliset vanhemmat ilmoittavat lapsensa kasteesta ja kiittävät samalla isovanhempia, kummeja, sukulaisia ja ystäviä vastasyntyneiden huomioimisesta.
Valtakunnallisen otoksen taas saa selville Tilastokeskuksen keräämistä tiedoista.
Pääkaupunkiseudun valtalehden sunnuntaisivuilla juuri julkaistujen kasteilmoitusten kolmestatoista tytöstä kolme oli Anna- ja toiset kolme Sofia-nimisiä.
Oli muitakin kansainvälisesti tunnettuja nimiä: Amanda, Jessica, Ellen, Heidi, jopa Louise.
Nyt puuttuivat tutut, eurooppalaisen kielialueen nimistöstä kotoisiksi kehittyneet versiot kuten Marjat, Liisat, Maijat ja Pirkot.
Pojilla ei lehden esimerkkien perusteella näytä nyt olleen erityisiä suosikkinimiä Elielin, Luukaksen, Leevin, Aaronin ja Danielin ohella vain Arvin nimi edusti sarjassa kotoista perimää, aikanaan Arvidista lähtenyttä.
Tällaisia ovat Helsingin niminäkymät lehden ilmoitusten mukaan.
Valtakunnallisesti asiat ilmeisesti ovat osin toisin. Tilastokeskuksen antamien tietojen mukaan valtakunnan suosituimmat nimet olivat viime vuonna miehillä Onni ja naisilla Ella.
Ellan jälkeen suosituimmat tyttöjen ensimmäiset etunimet olivat Sofia, Emma, Aada ja Aino. Poikien suosituimmat nimet Onnin jälkeen olivat Elias, Eetu, Leo ja Aleksi.
Nimilain mukaan etunimiä saa lapselle antaa korkeintaan kolme. Kun otetaan huomioon kaikki annetut etunimet, suosituimmuusjärjestys muuttuu. Näin laskien viisi suosituinta poikien nimeä olivat Juhani, Johannes, Mikael, Olavi ja Onni. Tytöillä suosituimmat viisi ensimmäistä olivat Maria, Sofia, Emilia, Olivia ja Amanda.
Huidunperällä valitettiin sitä, ettei väestörekisterikeskuksen tilastoista selviä nimien alueellinen jakauma. Olisiko niin, että etunimien valinnassamme on kaksi linjaa eli pääkaupunki- ja muiden kaupunkiseutujen ja toisaalta Suomen maakuntien linjat?
Aikojen saatossa – niin pitkältä ajalta kuin tilastoja on saatavissa – suosituimmat etunimet ovat olleet miehillä Juhani, Johannes ja Olavi sekä naisilla Maria, Helena ja Johanna. Kiintoisaa on, että kaksi historiallisesti suosituinta miesten nimeä olivat suosituimmuuslistan kärjessä viimekin vuonna.
Vastaavasti naisten suosituin annettu etunimi Maria viime vuodelta on sitä ensimmäinen myös historiallisesti katsoen.
Onpa nyt aika pitää huolta kotoisista etunimistämme mutta samalla myös sukunimistä. Todettiin tosin, että etunimet ovat nykyisin pääosin ”suomennoksia” anglosaksisista ja germaanisista henkilöiden nimistä. Poikkeuksiakin tietysti on, muun muassa Kalevalasta tutut Sampo, Joukahainen ja Ilmari.
Totesimme, että maaseutu- ja maatalousväkemme on näköjään aiheellista ja myös syytä näinä aikoina erityisesti arvostaa ja viljellä omaa, kotoista etunimikulttuuriamme kotiseurakunnan kastetilaisuuksissa.
Niin keskusteltiin leppoisasti ja pääteltiin Pelto-Huinalan pihapiirin kahvipöydässä kotoisesta etunimistöstämme, kun meitä naapureita, ystäviä ja sukulaisia oli koolla Atson päivillä.
HEIKINTYTÄR
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
