Elämäni hajut, huumorin kanssa ja ilman

Tässä se taas tulee: tiukkapipoisen ihmisen niuhotus yhdestä maailman mittapuussa minimaalisesta ongelmasta, mutta yksilön kannalta monta iltaa pilaavasta tuskastuttavasta häiriöstä.

Kannatan lämmöllä sosiaali- ja terveysministeriön ehdotusta tiukentaa tupakkalakia, jotta jo parin vuoden kuluttua parvekkeilla tupakointi jäisi historiaan.

Muutaman vuoden päästä voidaan hämmästellä: ”Hei, muistatteko, että joskus parvekkeilla tupruteltiin?”

Nykyisin kukaan ei kuvittelekaan polttavansa työhuoneessaan, mikä vielä minun kesätyöpaikoissani oli tavallista.

Tuoreesta lakiesityksestä joku voisi kyynisesti tokaista, etteikö eduskunnalla

ole tärkeämpää tekemistä kuin säätää yksilön elämään rajoituksia.

Mutta kyse on paitsi holhoamisesta, myös kansanterveydestä, siis rahasta, ja yksilöiden oikeudesta tupakoinnin lisäksi myös hajuttomaan viihtymiseen esimerkiksi uimarannalla ja bussipysäkillä.

Toivottavasti laki menee läpi ilman jahkailuja ja aikaa jää siten monimutkaisempien lakikoukeroiden pohtimiseen.

Lääketieteellä todistettua hajuyliherkkyyttä minulla ei ole, mutta voimakkaita hajuja kohtaan tuntemaani ärtymystäkään en voi välttää.

Maalla lietelannan ajoon yritän ottaa huumoriasenteen: lantahan tekee maaseutuelämyksestämme täydellisen.

Yleensä vain naurattaa lietelannan ajon osuessa siihen iltaan, kun kaupunkilaiskaverimme on kutsuttu mökille saunomaan. Onpahan lisäohjelmaa.

Mutta kaupungin kerrostalossa en tahdo huumoriasennetta löytää millään, kun lämpiminä kevätiltoina lähiparvekkeelta tupakansavu tulvehtii olohuoneeseemme kesken elokuvaillan.

Kovaäänisesti paukautan ikkunat kiinni, mutta sehän on jo myöhäistä:

haju on jo meillä.

Savutonta Suomea vuoteen 2040 mennessä tavoittelevien asiantuntijoiden raportissa sanotaan, että tupakoinnista aiheutuvien sairauksien hoitoon käytetään yli kymmenen prosenttia terveydenhuollon budjetista. Kokonaiskustannukset yhteiskunnalle ovat raportin mukaan kaksi miljardia euroa.

Toisaalla on laskettu, että tupakkatuotteiden myynnistä valtio saa verotuloina noin 850 miljoonaa euroa vuosittain.

Esitetyt tupakkalain tiukennukset, kuten tuotemerkittömyys, uusien tuotteiden markkinoille pääsyn estäminen ja savuttomien alueiden lisääminen,

eivät vaikuta euroyhtälöihin, ainakaan nopeasti. Ellei veroa koroteta huimasti.

Enemmän lakiuudistuksessa tehdään asennemuokkausta, mikä sekin on yhä ihan paikallaan.

Kun on lapsena kärsinyt matkapahoinvoinnista, voi hyvin kuvitella, miten tuskallista on autoilu, jos joku autossa polttaa. Nyt voi ainakin aikuisena luoda paheksuvia silmäyksiä, jos lapsia kuljettavassa autossa joku tupakoi. Mutta tohtiiko siitä rikosilmoitusta monikaan tehdä? Tuskin.

liisa.yli-ketola@

maaseuduntulevaisuus.fi

Avaa artikkelin PDF