Kriisivuosi päättyy sekaviin tunnelmiin

Vuosi 2014 jää historiaan kriisien vuotena. Eurooppa koki pahimmat sokkinsa vuosikymmeniin niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Myös Suomen oma poliittinen elämä oli suurissa vaikeuksissa.

Euron kriisi saatiin vuoden aikana taltutettua,

mutta yhteisvaluutankaan ongelmat eivät ole vielä ohi. Heikoimmassa kunnossa olevat maat, ennen muuta Kreikka ovat joutuneet maksamaan velkakriisistä kovan hinnan. Sopeutuminen velkajärjestelyyn on heikentänyt taloutta paljon enemmän kuin kuviteltiin.

Vielä vuosi sitten harva uskoi, että Euroopassa syttyy sota. Nyt tämä on kuitenkin todellisuutta Ukrainassa, jossa sotiminen lukuisista rauhanyrityksistä huolimatta jatkuu. Ukrainan sota on vienyt myös EU:n ja Venäjän suhteet täydelliseen aallonpohjaan. Tämä puolestaan on nopeuttanut Venäjän talouden ajautumista kriisiin.

Myös Suomen taloudessa ovat vuoden aikana tulleet näkyviin kriisin merkit. Kansantuotteen kasvu on nollassa johtuen vientiteollisuuden

heikosta kilpailukyvystä. Työttömyys on

noussut uusiin ennätyslukemiin. Talousmittarit

näyttävät synkkiä lukuja myös kuluttajien luottamuksen kohdalla. Kun maan hallitus on ollut kykenemätön tekemään päätöksiä, on kansalaisten luottamus taloudenpitoon horjunut.

Suomi on kärsinyt pahasti EU:n ja Venäjän välisistä pakotteista. Pakotteet iskivät maaseutuun, kun ne kohdistuivat elintarviketeollisuuteen. Maaseutu koki menetyksiä, kun maitotuotteiden vienti Venäjälle loppui. Lihan vienti oli tyssännyt jo aiemmin.

Vuoden 2014 kriisit osoittavat, että Suomi ei ole mikään erillinen saareke maanosassa vaan osa isoa kokonaisuutta. Myöskään mantereen

isot tekijät, EU ja Venäjä eivät ole irti toisistaan vaan vaikuttavat toisiinsa vahvasti. EU ostaa Venäjältä energiaa ja raaka-aineita, Venäjä puolestaan tarvitsee monia pitkälle jalostettuja teollisuustuotteita.

Suomen talous olisi vaikeassa tilanteessa jo ilman Ukrainan ja Venäjän välistä konfliktiakin. Sodan seuraukset ovat kuitenkin pahentaneet talousvaikeuksiamme.

Talouden kuntoon on vaikuttanut maan poliittinen tilanne. Alun perin kuudesta puolueesta koottu Jyrki Kataisen hallitus epäonnistui lähes kaikessa mihin se ryhtyi. Hallituksen piti tehdä kuntauudistus, soteuudistus ja pysäyttää velkaantuminen. Kaikki jäi tekemättä. Sen lisäksi pääministeri itse katosi komissaariksi Brysseliin.

Loppumetreillä hallituksessa on enää neljä puoluetta. Uusi pääministeri Alexander Stubb on joutunut alkuhurmoksen jälkeen pahaan vastatuuleen, eikä tyyntä ole näkyvissä. Stubbin kokoomus on pudonnut gallupeissa kuin kivi ja on nyt kannatuksessaan kaukana keskustasta, joka on noussut suurimmaksi.

Hallituskauden opetus on se, että pohjan leveys ei todellakaan takaa hallituksen toimivuutta. Kuuden puolueen hallitus oli onneton

kokeilu, jossa kaikki meni pieleen. Kun hallituksessa vielä annettiin erikoisella tavalla veto-oikeus yhdelle apupuolueelle, vihreille, oli umpisolmu valmis.

Suomi tarvitsee nyt nyt harkitsevaa johtajuutta ja sovintopolitiikkaa. Kriisin keskellä pitää unohtaa vastakkainasettelu ja riitely. Tuntuukin suorastaan hämmästyttävältä, että kannatuksen huvetessa pääministeri Stubb on lähtenyt rakentamaan vastakkainasettelua itsensä ja muiden puolueiden ja henkilöiden välille.

Linjapuheessaan joulun alla Stubb torjui konsensuksen sisäpolitiikassa. Stubb kaivoi myös esiin ulkopoliittisen leimakirveen, mitä paheksuttiin laajalti hänen omassa puolueessakin.

Riidan kylväminen on viimeinen asia, mitä Suomi nyt tarvitsee. Riitelyn asemasta maa tarvitsee nyt johtajuutta ja toimintakykyisen hallituksen, joka pystyy viemään maan ulos kriisistä.

Kansa puhukoon vaaleissa ja sen jälkeen pulinat pois.

Maa tarvitsee

nyt johtajuutta.

Avaa artikkelin PDF