kirja Elämä on rakastamista ja kuolemien kohtaamista
Tuula-Liina Variksen novellikokoelmassa ”Että tuntisin eläväni” tarinat linkittyvät toisiinsa. Jalustana toimii laajin novelli ”Ester vuonna 1926”. Siinä nuori vaimo ja äiti Ester hoitaa kuolemansairaan miehensä hautaan. Hannes on ollut hänen suuri rakkautensa, mutta elämä jatkuu leskenäkin.
Aloitustarinassa vilahtaa myös Esterin monipäinen sisarussarja, jonka jäseniä tai heidän jälkipolviaan tavataan myöhemmin. Tosin novellissa Lempilapsi yhteys on tulkinnanvarainen: onko sivumennen mainittu koulukortteerin emäntä Alma Esterin samanniminen sisko. Muissa sidos on selvä.
Viime vuosisadalle sijoittuvat novellit ovat vahvoja. Kirjailija luo tarkkaa, konkreettista ajankuvaa. Samarin, Hota-pulveri ja käsin pyykättävät sideharsovaipat ovat omaishoitajan apuna. Sodasta palaavat miehet tuovat kipunsa ja särkynsä, täit ja luteet. Mutta myös öitten ilot.
Rakkaus on se voima, joka kannattelee elämää. Seksuaalinen toteutuminen saa kestämään rasitukset ja sulkemaan silmät kumppanin hankalilta puolilta. Jos tunteet puuttuvat, kohtalonkysymykseksi voi nousta kumman mieleistä jouluruokaa laitetaan: sianpääsylttyä vai nahkiaisia.
Uudet vuosikymmenet muuttavat olosuhteet, mutta läheisten vakavat sairastumiset ja kuolemat on kohdattava ja kestettävä.
Tuula-Liina Varis luo persoonia, jotka huutavat tuskanhuutonsa ja itkevät itkunsa kun on niitten aika, ja sen jälkeen jatkavat tietä niin kuin se edessä avautuu. Tekijän aikaisemmistakin teoksista tuttua juurevaa realismia sävyttää lämmin ymmärrys ihmisen osasta.
ANELMA
JÄRVENPÄÄ-SUMMANEN
Tuula-Liina Varis:
Että tuntisin eläväni. 180 s. WSOY.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
