vierasyliö Kauppaneuvotteluista USA:n kanssa EU:lle uusi päänvaiva
Euroopan unioni ja Yhdysvallat käynnistävät tällä viikolla vapaakauppaneuvottelut, jotka tähtäävät laajaan keskinäiseen kauppa- ja investointikumppanuuteen. Vapaakauppasopimuksella EU hakee ennen muuta bruttokansantuotteen kasvua ja USA tuonnin ja viennin kasvua.
Täysimääräisesti täytäntöön pannusta sopimuksesta EU:n taloudelle koituvan hyödyn lasketaan kertaluonteisesti olevan 0,5–1 prosenttia korkeampi bruttokansantuote. Se tekee 119 miljardia euroa. Se on paljon rahaa näinä huonoina talousaikoina.
Vienti Neuvostoliittoon lisäsi Suomen bkt:n kasvua parhaimmillaan yhden prosenttiyksikön verran vuosittain, mutta silloin vientiin meneviä tuotteita valmistettiin vähän joka pajassa. Lisäksi Atlantin välisen kaupan kasvu syrjäyttää kaupan käyntiä muiden maiden kanssa. Tästäkin Suomella on kokemuksia ja vertailukohtia.
USA:ssa ulkomaankaupan merkitys bkt:lle ei ole yhtä suuri kuin Euroopassa.
Voimaan tullakseen neuvottelutulos on EU:ssa saatava hyväksytetyksi sekä jäsenvaltioiden edustajista muodostuvassa neuvostossa että Euroopan parlamentissa.
Kauppasopimukset jäsenmaidensa puolesta neuvotteleva EU:n komissio noudattaakin neuvottelujen suhteen aikaisempaa avoimempaa linjaa. EU:n päätöksenteossa tärkeäksi muodostuneille kansalaisjärjestöille järjestetään jo 16.7. tiedotus- ja kuulemistilaisuus , jossa käydään läpi ensimmäisen neuvottelukierroksen tulokset.
Maataloudesta toimeentulonsa saavien on syytä ymmärtää, että elintarvikekauppa voi osoittautua vaikeimmin sovittavaksi neuvottelualueeksi. Oman etunsa vuoksi näitä neuvotteluja on syytä seurata.
Peruslähtökohtaisesti neuvoteltavien uusien sopimusjärjestelyjen tulisi tehdä EU:n viljelijöille mahdolliseksi lisätä selkeästi tulojaan, ja antaa tätä kautta hengähdysaika sopeutua yhteisessä maatalouspolitiikassa jo tehtyjen uudistusten vaatimiin mukautuksiin.
Nopealla aikataululla käytävissä neuvotteluissa tätä tavoitetta on mahdoton saavuttaa. Tällä hetkellä ei edes ole täyttä varmuutta siitä, minkälaista tukipolitiikkaa USA tulee harjoittamaan varainhoitovuonna 2012 rauenneen viisivuotisen maataloustulolain jälkeen. Tähän mennessä lain voimassaoloa on jatkettu vuodella.
Ilmassa on merkkejä, että USA:n omalle maataloudelleen maksamat massiiviset tuet eivät välttämättä tule ainakaan vähentymään.
Markkinoillepääsyä koskevissa kysymyksissä tulisi varmistaa EU:ssa toimiville yrityksille yhdenvertaiset kilpailuedellytykset. Tukipolitiikan että tuotantokustannusten väliset eroavaisuudet on pakko ottaa huomioon.
Sopivia ratkaisumalleja etsittäessä koko kauppapolitiikan keinovalikoima tulee ottaa tarpeen vaatiessa käyttöön. Niin ikään alkuperäsäännöin tulee rajata järjestelyjen piiriin vain ne tuotteet, joille alkuperästatus voidaan järkevyyden rajoissa antaa.
EU:n ja USA:n maatalouden välillä on muitakin eroja kuin Atlantin valtameri.
Erot juontuvat sekä historiallisista että ilmastollisista, maantieteellisistä ja tilarakenteen välisistä eroista, eroavaisuuksista tuotantomenetelmissä sekä kasvinviljelyn (geenimuuntelu) että kotieläintalouden puolella (kasvuhormonit) ja kotieläintuotteiden jatkoprosessoinnissa (salmonellan torjunta).
Kotieläintuotannon piirissä EU on kieltänyt kasvuhormonien käytön sekä lihan että maidon tuotannossa, joten neuvoteltavan kauppasopimuksen piiriin ei voida ottaa mitään sellaisia uusia tuotteita, joiden tuotanto tai prosessointi ei täytä EU:n turvallisuusmääräyksiä.
EU-alueella toimivat elintarvikealan yritykset ovat pääsääntöisesti pieniä verrattuna USA:ssa toimiviin vastaaviin yrityksiin.
EU:n ja USA:n väliseen kauppasopimukseen tulee sisällyttää suojalausekkeet, jotka antavat mahdollisuuden puuttua tehokkaasti kaupan avaamisen myötä syntyviin mahdollisiin markkinahäiriöihin.
Suomen maataloudessa herkkiä tuotteita ovat maitotaloustuotteet ja siihen sivutuotteena kuuluva naudanliha, jotka yhteensä käsittävät noin puolet Suomen maataloustuotannon arvosta. Muita herkkiä tuotteita ovat muut kotieläintuotteet (erityisesti sianliha ja siipikarjanliha), puutarhakasvit, sokeri sekä vilja.
Käytännössä herkkää on siis koko maataloustuotanto.
EU:ssa on viime vuosikymmeninä tehty määrätietoista työtä elintarviketurvallisuuden hyväksi ja tuloksia on myös saavutettu.
Vapaakauppasopimus ei saa johtaa siihen, että yritykset joutuvat tinkimään elintarviketurvallisuudesta etsiessään lisääntyvän kilpailun myötä nykyistä kustannustehokkaampia tuotantoratkaisuja.
Myös neuvotteluja käyvän komission taholta on vakuutettu, että yhteisömarkkinoille ei tulla sallimaan lainkaan sellaisia maataloustuotteita tai niistä valmistettuja elintarvikkeita, joiden laatu ei täytä EU:n asettamia laatu- ja turvallisuus vaatimuksia. Tämä on oikea lähtökohta.
Tuottajajärjestön keskeiseksi edunvalvontatehtäväksi jää yhtäältä varmistaa, että EU:n sopimat järjestelyt jatkossakin estävät tällaisten tuotteiden tulon markkinoille. Näitä ovat gmo-siemenet ja -vilja, joiden käyttö EU:ssa on kielletty, kasvuhormonien avulla tuotettu liha ja maito sekä erinäiset eläinperäiset tuotteet, joiden prosessointi ei täytä EU:n vaatimuksia.
Myös eläinten hyvinvointia koskevat näkökohdat tulee ottaa huomioon täysimääräisesti.
Tuotantoeläinten hyvinvoinnille EU:ssa asetetut vaatimukset nostavat EU-alueen kotieläintuotannon kustannuksia. Tältäkään osin EU:n ei tule hyväksyä markkinoilleen tuotteita, joiden tuotanto ei täytä EU:n hyvinvointivaatimuksia.
JOUKO NIEMINEN
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva
valtiotieteiden maisteri ja hän oli kauppapolitiikan asiantuntija MTK:ssa vuosina 1990–2013.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
