Niinistö: Vapaaehtoinen suojelu ei riitä pelastamaan uhanalaisia suolajeja
Ympäristöministeri Ville Niinistön mielestä Suomen suoalueita on tarvittaessa suojeltava pakolla. Metsänomistajat pohtivat, ovatko suojelusta luvatut korvaukset riittäviä.
Risnäsmossen suo Övermarkissa. Alueen maanomistajien vapaaehtoisesti suojelema suo saattaa päätyä valtiolle ympäristökeskuksen lunastuksella. luonnonsuojelu luonto Kevät luonnonsuojelu luonto Kevät Kuva: Kari SalonenYmpäristöministeri Ville Niinistö sanoo, että soiden ja niiden uhanalaisten lajien rauhoittaminen ei voi perustua vapaaehtoisuuteen.
”Suot on suojeltava aina luonnonalueiden eikä maaomistusten mukaan. Soiden suojelu ei voi olla kiinni yhdestä konservatiivisesta maanomistajasta”, Niinistö sanoo.
Valtio voi ympäristölain nojalla määrätä alueita rauhoitetuiksi pakolla, jos vapaaehtoiset keinot eivät johda tuloksiin.
Ympäristöpäällikkö Markus Nissinen Länsi-Suomen Metsänomistajien liitosta ei hyväksy yksityisten maa-alueiden pakkosuojelua.
Nissisen mukaan soiden suojeluohjelman pitäisi lähteä vapaaehtoisuudesta.
”Etelä-Suomen Metso-ohjelmassa on saatu hyviä tuloksia vapaaehtoisesta metsiensuojelusta. Kokoamisbonukset ovat kannustaneet suurempia alueita mukaan”, Nissinen toteaa.
Korvauksia suojelluille soille
Valtio maksaa korvauksia niille ohjelmaan sisältyville suoalueille, joilta turvetta voisi tuottaa ilman suojelupäätöstä.
Jos suo ei sovellu turpeen tuotantoon, korvaus maksetaan metsätalouskäytön perusteella.
”Soilla, joilla ei ole turvetta tai metsää, korvaus jää hyvin pieneksi”, Nissinen kritisoi.
Ympäristöministeri Ville Niinistön mukaan maanomistajat saavat suo-ohjelmassa hyvän korvauksen. Suojeluohjelmassa mukana olevia luonnontilaisia soita ei voitaisi muutenkaan käyttää taloudellisesti hyödyksi.
”Maanomistajat kannattavat suo-ohjelmaa. He tietävät, ettei luonnonarvoltaan tärkeää suota voida käyttää turpeen tuotantoon”, Niinistö toteaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat

