Lentojätkä laulaa jätkän humppaa potilaille
Neljän kilon käsipainot ovat säännöllisessä käytössä. Eino Tahvanaisen takana näkyy käsin koristeltu jätkän valtaistuin. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoKIRKKONUMMI (MT)
Eino Tahvanaisen kodista näkee yhdellä silmäyksellä monta harrastusta. Keskellä olohuonetta on kuntopyörä, jota mies polkee samalla kun katselee televisiosta eurosporttia. Välillä on käsipainojen vuoro.
”Eilen poljin kolme kilometriä”, Tahvanainen kertoo. Jokunen viikko sitten hän sinnitteli muutama kilometri kerrallaan 17 kilometrin taipaleen 25 kilometrin tuntivauhdilla.
Kodin seiniä hallitsevat kirkkoja kuvaavat mosaiikkitaulut, joita Tahvanainen innostui tekemään vuosikymmeniä sitten. Sementtipintaan painetut luonnonkivet tuovat tunnistettavasti esiin tuttuja kirkkoja eri puolilta maata. Niitä on nähty parissa näyttelyssäkin.
Nojatuolista on kehkeytynyt punasävyisten pullonkorkkien täplittämänä jätkän valtaistuin. Kirjahyllyn päällä seisoo pokasahan teräskaari muistona 1950-luvun metsätöistä.
Viipurissa syntynyt Eino Tahvanainen päätyi yksinäisen äidin lapsena lastenkotiin. Evakkomatka suuntautui ensin Eurajoen lastenkotiin ja sieltä poikakotiin Harjavaltaan.
”Äiti halusi minut takaisin, kun hän meni naimisiin.”
Jo rippikouluiässä Tahvanainen aloitti renkinä ja jatkoi siitä metsurin hommiin. Lentojätkiksi sanottiin niitä, jotka kiersivät Tahvanaisen tapaan työn perässä savotalta toiselle.
”Uskallan sanoa, että olin siinä työssä nopea. Minut olisi lähetetty kilpailuihin, mutta en lähtenyt. Siitähän pomo oli vihainen.”
Veteraanien mottikisoista hänellä on kokemusta. Paras tulos on ollut sarjan kuudes sija.
Tahvanainen on ylpeä lentojätkän tittelistä, vaikka ammatti vuosikymmenen päästä vaihtuikin. Työ ei tuntunut raskaalta miehestä, joka treenasi innokkaasti juoksua ja hiihtoa.
Rallattelu ryyppyporukoissa jäi vähiin, joten hän ehti metsurin työn ohessa monelle maatilalle apumiehen hommiin. Kun tekevää karjalaismiestä kysyttiin tien päälle, vastaus oli helppo: ”No jouvahan mie.”
Savotoilta Tahvanainen siirtyi trukin kuljettajaksi Lappeenrannan seudulle ja perusti perheen. Vielä kerran kysyttiin vanhaa ammattitaitoa, kun tuhoisa myrsky kaatoi metsää Göteborgin tienoilla 1969.
”Miut laitettiin matkan vetäjäksi”, kahdeksan kuukauden pestin hoitanut Tahvanainen kertoo.
Entinen lentojätkä ei tahdo olla eläkkeellä jouten. Ensimmäisen kerran hän lähti laulamaan sairaalan potilaille parikymmentä vuotta sitten, kun kirkkokuorosta tuttu osastonhoitaja sitä ehdotti.
Metsäkukkia, Jätkän humppa ja moni muu lauluvihkon tuttu kappale saa kuulijat aina vain liikuttumaan.
Nykyään hän käy laulamassa myös hoivakodissa ja kehitysvammaisten työkeskuksessa. Eikä siinä kaikki. Hän lukee kaksi kertaa viikossa urheilu-uutiset halvaantuneelle miehelle, pelaa korttia naapurin muistisairaan miehen kanssa ja ryhtyy tarvittaessa vaikka joulupukiksi.
Tekemisen meininkiä pitää yllä hyvän mielen lisäksi yksi selkeä tavoite. ”No se, etten joudu tuonne hoitokotiin.”
Rollaattorilla liikkuva Tahvanainen tietää, miten käy, kun vanha ihminen jää särkyjen takia sängyn pohjalle. ”Särkee se minullakin, mutta mie sären takaisin. Mie en jää paikalleen.”
Yhdistystoiminta on Tahvanaiselle tärkeä osa elämää. Hän pyörittää puheenjohtajana paikallista invalidiyhdistystä ja osallistuu muutenkin eläkeläisten toimintaan.
Tahvanaisen on omien kokemusten nojalla helppo kannustaa ikätovereita. ”Liikkukaa, liikkukaa, ja mieli iloiseksi porukoissa.”
TARJA HALLA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
