Sota-ajan sisu elää Salpalinjalla
Orkolassa sijaitsevat Salpalinjan ainoat elementeistä rakennetut lamellikorsut, kertoo Risto Häkämies. Tätä korsua maanomistaja on käyttänyt perunakellarina. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoLUUMÄKI (MT)
Suomen puolustukseksi itärajalle pystytetyn Salpalinjan rakennustyöt tekivät aikanaan Orkolan maalaiskylästä vilkkaan tapahtumapaikan.
Muualta tulleita miehiä oli töissä sadoittain, naisilla riitti pyykkiä sekä ruuanlaittoa ja välillä pidettiin lystiä luvattomissa nurkkatansseissa.
Muutokset kylän maisemassa näkyvät selvästi vielä yli 70 vuoden kuluttua.
Tasaista rinnettä ei juuri ole, vaan metsät ovat juoksuhautoja täynnä, kuvailee lapsuutensa Salpalinjan kupeessa Orkolassa viettänyt Saara Martin.
Juoksuhautojen lisäksi kylän maastoissa on kivipaasista tehtyjä panssariesteitä, bunkkereita, panssaritorneja sekä kaksi harvinaista lamellikorsua.
Lamellikorsut on koottu irrallaan valetuista kaarevista betonielementeistä ja vahvistettu ulkopuolelta kivillä ja maalla.
Lusikkovuoren alla sijaitsee Salpalinjan suurin luola, joka tehtiin 400 miehen majoitusta varten.
Seudulta kotoisin oleva Salpalinja-harrastaja Risto Häkämies kertoo Orkolan ja Suo-Anttilan kylässä sijaitsevan Lusikkovuoren välisen alueen olevan kohteiltaan koko Salpalinjan monipuolisin.
Lusikkovuorella on taisteluhautoja sekä itään että länteen, sillä myös venäläiset ovat linnoittaneet aluetta 1 900-luvun alussa. Kartat pidettiin piilossa 1990-luvulle asti, Häkämies kertoo.
Monipuoliset merkit sota-ajasta halutaan nyt näyttää entistä laajemmalle joukolle.
Yhdeksäs kesäkuuta Orkolan kyläyhdistys järjestää Salpalinjan lenkki -tapahtuman, jossa paikkoja kierretään paikallisten oppaiden johdolla.
Ensimmäistä kertaa pidettävä tapahtuma sai alkunsa Häkämiehen esitelmästä kyläjuhlilla viime kesänä.
”Mie toppuuttelin, että älä puhu liian pitkään, mutta väkihän olisi kuunnellut näitä asioita vaikka kuinka kauan”, kylän huvitoimikunnan vetäjä Saara Martin sanoo.
Salpalinjan lenkille odotetaan 50–150 osallistujaa. Tapahtuma on vapaa-ajan asukkaiden taidonnäyte, sillä vakituisia asukkaita on enää yksi.
”Meillä on ihanat mökkiläiset, aina löytyy talkooväkeä”, Martin kiittelee.
Hän kertoo, että tärkein syy paikkojen esittelemiselle on perinnetiedon siirtäminen eteenpäin. Tapahtumasta suunnitellaan jokavuotista.
Noin neljän kilometrin maastokävelyllä pääsee muun muassa sisälle hyvin säilyneeseen kaksiosaiseen bunkkeriin ja perunakellarina palvelevaan lamellikorsuun.
Linjaa kulkiessa ja opasta kuunnellessa on helppo vaipua ajatuksiin.
Kuvitella sadat miehet punnertamaan valtavia kivilohkareita tarkkaan asetelmaan välirauhan aikana.
Miettiä korsuissa majoittuneita rättiväsyneitä sotilaita raapustamassa kirjettä kotiin. Nähdä maatilojen naiset höyryävien pyykkipatojen vierellä ja lotat tarjoilemassa soppaa kanttiinista.
Kesätapahtumassa hernerokkaa tarjoilevat Orkolan kyläläiset. Tunnelmaa täydentää kylän vakituisen asukkaan, maanviljelijä, kyläpäällikkö Hannu Hataran tulkitsema Elämää juoksuhaudoissa -kappale. Sen sanat ”kuopissaan miehet nyt saa, rauhassa hetken uinahtaa”, avautuvat varmasti kierroksen jälkeen monelle uudella tavalla.
TERHI TORIKKA
Salpalinjan lenkki Luumäen Orkolan juhlavintiltä Suo-Anttilan Lusikkovuorelle lauantaina 9.6. klo 10–15.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
