Käytännön työ lomittuu teorian kanssa
Ratsastuksenopettaja Meija Lahtinen opettaa Kirjonurmen tallilla lukion ratsastuslinjalaisille hevosen ruokintaa, anatomiaa ja terveydenhoitoa sekä ratsastusta.
Kuusi tyttöä ryhmittyy kolmen hevosen ympärille varustautuneena saksilla, kammoilla ja nyppimisveitsillä.
Hevosille lyhennetään siisti ratsuharja, joka on helppo letittää kilpailuihin. Kuhmoislaiset Saana Koskinen ja Janina Nurmela kantavat hevosten viereen jakkaroita, joilta harjaan ylettyy paremmin.
”Kaikki hevoset eivät pidä nyppimisestä, silloin ohennetaan saksilla”, Meija Lahtinen kertoo. ”Laitumelta tullessa paksun harjan voi ensin lyhentää saksilla, lopuksi nypitään tasaiseksi.”
Porvoolaiset Emma Lahtinen ja Oona Kilpiä tulivat Kuhmoisten lukioon yhdessä.
”Olen harrastanut kymmenen vuotta ratsastusta”, 15-vuotias Kilpiä kertoo. ”Kaksi vuotta minulla on ollut äitini kanssa hevonen ylläpidossa.”
Kilpiä halusi yhdistää lukion ja ratsastuksen. ”Olen viihtynyt tosi hyvin”.
”Porvoossa olisi ollut ihan normaali lukio, jossa on aika paljon porukkaa, ja minulla ei oikein ollut kavereita. Nyt olen saanut kavereita.”
”Aluksi oli vähän outoa asua yksin”, Kilpiä kertoo. ”Vietän vapaa-aikaa tallilla, katson tunteja.”
”Käymme kaupoissa ja katsomme telkkaria. Olemme tutustuneet muihinkin kuin ratsastuslinjalaisiin”
”Haluan opiskella eläinlääkäriksi”, hän kertoo valintansa taustasta.
”Koulu on aika haastavaa, kun on isommat koealueet, mutta kyllä se menee. Täällä on paljon pienempi luokka, ja kyllä sen huomaa, että saa apua paremmin, jos tarvitsee.”
Turkulainen Elisa Laakeri on harrastanut hevosia seitsemän vuotta. Laakeri haki Ypäjälle opiskelemaan hevostaloutta, mutta ei vielä päässyt.
”Vedän täällä lukion läpi ja haen sitten uudelleen Ypäjälle. Tavoitteena on opiskella ratsastuksenohjaajaksi ja ratsuhevosten kouluttajaksi.”
REA PELTOLA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
