KALAJUTTU Värähtelyjä
Pekka kävelee Prisman pursuavien tavarahyllyjen välissä ja lukee ostoslistaa. Sattumalta hän ohittaa kalastusvälineosaston ja näkee uistimet seinällä.
Kuusamo-uistin kiinnostaa Pekkaa. Hän vertaa sen hohtavaa pintaa muuhun seinällä riippuvaan uistinkirjoon. Hän tuumii uistimen muistuttavan elävää kalaa ja erottuvan hyvin tummassa vedessä. Painoakin on tarpeeksi heittää laiturilta. Pekka päättää ostaa sen.
Pekka ei ole varsinainen kalamies. Enemmänkin tavallinen sunnuntaikalastaja, joka silloin tällöin heittelee laiturin päästä. Hän ihmettelee muiden kalastusintoa. Hän ei osaa edes siivota kalaa. Soittaminen on mieliharrastus, jolla hän siivoaa mielensä puhtaaksi.
Pekka kerää ostoksensa, maksaa ne kassalla ja lähtee ajamaan kohti kesämökkiä. Bändikaverit ovat tulossa saunomaan ja soittelemaan akustisilla. On mökissä sähkötkin, mutta akustisessa soittamisessa on oma tunnelmansa.
Pekan mielestä mökillä ei tarvitsisi sähköjä lainkaan. Alkukantainen elämä on hänen mielestään rentouttavaa. Edessä on yksi kesän kohokohdista, kun saa kavereiden kanssa soittaa ja jutella.
Illanvietto sujuu odotetusti. Akustiset äänet kuulostavat aina vain paremmilta, vaikka saattaa soittajien iälläkin olla osuutta asiaan. Muutaman saunakaljan jälkeen Pekka kellahtaa punkan pohjalle ja antaa periksi unen autuudelle.
Aamulla hän menee laiturille istumaan tyynen veden äärelle ja nauttii siitä, että on kesä, kaverit, mökki ja soittaminen. Hän on kuullut sanottavan, että hauen kutuaika on ollut vasta. Kala saattaisi napata. Laiturilla lojuu virveli eilisillan heittelyn jäljiltä.
Toisella heitolla uistimeen jää risu. Sama keppi on tarttunut aiemminkin. Pekka miettii, että se pitäisi käydä sukeltamassa pois. Hän käy kuitenkin veneellä irrottamassa uistimen vetämällä sitä vastakkaiseen suuntaan. Pekka miettii säästäneensä ainakin kympin, sillä saa vaikka kitaraan hyvät kielet.
Laiturilla Pekka miettii jättävänsä kalastuksen siltä päivältä, mutta päättää sitten heittää vielä kerran. Hän ajattelee, ettei kala nappaa enää soutamisen ja veden mylläämisen jälkeen.
Taas tuntuu puu jämähtävän kiinni. Sitten uistin tuntuu pääsevän irti. Kelaaminen tuntuu kuitenkin raskaalta ja uistin kampeaa sivulle, sitten toiseen suuntaan. Uistimessa onkin kala ja iso! Isot eivät yleensä revi ja riuhdo. Pekan sydän alkaa jumputtaa rockin tahdissa.
Tuntuu ääritunteita siiman molemmissa päissä, nautinto vastaan kauhu. Toisessa päässä kamppaillaan elämän tasosta, toisessa sen päättymisestä. Siima on kireällä ja vesi värähtelee. Pari metriä laiturista kala nousee lähelle pintaa. Pekka miettii jo yllättävänsä pojat ja näyttävänsä millaista kalaa järvestä nousee.
Yhtäkkiä siima löystyy. Kala irtosi, Pekka ajattelee. Sitten se kuitenkin nousee pintaan ja jää kellumaan kylki ylöspäin.
Pekka kirmaisee hakemaan haavia mökin kuistilta, adrenaliini tulvii aivoissa ja sydän jyskyttää kuin viimeistä päivää. Hän pääsee kuistille, nappaa haavin ja lähtee juoksemaan takaisin. Kala kelluu vielä, kun hän ehtii laiturille. Sitten se hitaasti kääntyy ja liukuu syvyyteen evä aavistuksen värähtäen. Pekka paiskaa raivoissaan haavin laituriin.
Pekka kantaa haavia mukanaan pyhät ja arjet, ajatuksissaan hän vie sen vuoteeseenkin. Seuraavissa bändiharjoituksissa hän ehdottaa, että ohjelmistoon lisätään Kalamiehen laulu.
ESKO LOVÉN
Kuopio
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
