POP-pankit ja säästöpankit eivät aio hyvittää maatiloilta perittyjä ylikorkoja

Kiteeläinen maanviljelijä Pasi Hartikainen teki maatilan korkotuetusta lainasta valituksen pankki- ja vakuutusvalvontaan, jonka suosituksen perusteella suurin osa pankeista hyvittää maatiloja ylikoroista. Hän toivoo kaikilta pankeilta samanlaista linjausta. Kuva: Lari Lievonen

Säästöpankit ja POP-pankit eivät aio hyvittää viljelijöille maatilalainojen markkinakorkoa korkeampia korkoja. Osuuspankit ja Nordea hyvittävät korot takautuvasti pankkivalvonnan (Fine) suosituksen mukaisesti.

Hyvitykset voivat nousta yli 10 000 euron maatilaa kohti.

Maatilalainoista on maksettu yhden–kahden prosentin korkoja samalla kun markkinaehtoisten lainojen korot ovat painuneet jopa negatiivisiksi vuoden 2009 finanssikriisin jälkeen.

Yritysliiketoiminnan johtaja Kari Suutari Säästöpankkikeskuksesta perustelee säästöpankkien menettelyä sillä, että säästöpankkien myöntämien korkotukilainojen velkakirjoissa on erikseen määritelty minimikorko, joka on yleensä kaksi prosenttia tai prosentin.

"Siten sopimuksissa on juridisesti eri asiasta kysymys kuin Finen käsittelemässä Osuuspankin asiakkaan tapauksessa, jossa velkakirjassa ei ollut asetettu lainalle vähimmäiskorkoa."

Maaseutuviraston (Mavi) mukaan kaikkien pankkien tulisi joka tapauksessa maksaa korkohyvitystä maatilalainoille, joista peritty korko on ylittänyt markkinakoron.

Mavi on lähettänyt pankeille kirjeen, jossa todetaan, että maaseudun rakennetukilain mukaan korkotuetusta maatilalainasta ei saa periä sen suurempaa korkoa kuin muistakaan maatiloille myönnetyistä lainoista.

Mavissa katsotaan, että minimikoron asettaminen lainoille on lainvastaista, mikäli pankit ovat lainoittaneet maatiloja myös normaaliehtoisesti. Erityisasiantuntija Aulis Kuusela Mavista arvioi keväällä, että pankit ovat yleisesti tällaisia "normaalilainoja" myöntäneet.

Suutari toteaa, että kyseisessä korkotukilain 17 pykälässä sanotaan, että "kokonaiskorko on enintään sellaisen koron suuruinen, joka vastaa luotonantajan samanlaisiin tarkoituksiin myöntämien normaaliehtoisten lainojen korkoa ja johon on lisätty korkotukilainojen myöntämisestä ja hoitamisesta aiheutuvat ylimääräiset kustannukset."

"Korkotukilaissa ei siten edellytetä, että korkotukilainan koron tulisi olla alempi kuin pankin muissa vastaavissa lainoissa, vaan itse asiassa korkeampi", Suutari sanoo.

Säästöpankkien mukaan valtio on arvioinut korkotukilainan säännöstenmukaisuuden myöntämisvaiheessa.

Maatalouden korkotukilainojen keskikorko on nykyisinkin säästöpankkien maatiloille antamien markkinaehtoisten lainojen korkoa matalampi, Suutari huomauttaa.

Säästöpankeilla on kuutisentuhatta maatila-asiakasta, joista maatilan korkotukilainaa on vajaalla parilla tuhannella. Korkotukilainoja on arviolta noin 200 miljoonaa euroa.

POP-pankeista vastattiin MT:n tiedusteluun seuraavasti: "POP-pankeissa on ollut käytäntönä sopia korko asiakkaan kanssa ja kirjata se velkakirjalle. Pankki on perinyt koron velkakirjan mukaisesti.

Asian noustua esille Finen toimialan käsityksestä poikkeavan linjauksen jälkeen, POP Pankeissa on yhdessä asiakkaan kanssa käyty kyseisten luottojen korkoja läpi ja todettu POP Pankkien perimien korkojen olevan asiakkaan kanssa lainan nostohetkellä sovittujen ehtojen mukaisia."

MT:hen asiasta yhteyttä ottaneet viljelijät ovat ihmetelleet säästö- ja POP-pankkien menettelyä, koska oleellista eroa ei heidän mukaansa ole ollut esimerkiksi naapureiden OP-lainakirjoihin.

MTK:ssa POP- ja säästöpankkien linjaa moititaan ankarasti. Järjestön mukaan Finen suositusten tulisi käytännössä vaikuttaa kaikkiin pankkeihin, koska kyse on samantapaisista maatilalainojen koroista.