MTK-Lapin johto vaihtui yllättäen – tunteikas avauspuhekaan ei riittänyt jatkokauteen

Perjantainen MTK-Lapin syyskokous päätti maakunnallisten liittojen syyskokouskierroksen. Lapissa puheenjohtaja vaihtuu äänestystuloksen seurauksena. Kuva: Jouni Porsanger

Kaksi vuotta MTK-Lapin liittoa johtanut Marko Repo avasi kokouksen tunteikkaalla puheella, jossa hän huomautti, kuinka kannanotoissa ilmastonmuutokseen on esitetty toisistaan poikkeavia laskelmia muun muassa metsien kyvystä sitoa hiiltä.

”On myös syytetty härskisti lihan- ja maidontuottajia, puhumattakaan turvepeltojen viljelystä, saati niiden raivaamisesta. Yhtä asiaa en oikein ymmärrä. Kuka muu sitä hiiltä sitoo, jos ei metsänomistaja tai maanviljelijä? Ei kukaan muu”, Repo korosti.

Poliitikkojakin hän moitti. Heidän suustaan kun monesti tulee lause: ”Kyllä meidän metsät sitovat hiiltä.”

”Mitkä meidän metsät? Missä vaiheessa metsät on sosialisoitu”, Repo kysyi.

Hiilensidonnasta on Revon mielestä tuottajan ja metsänomistajan saatava korvaus. Toisena edunvalvonnan kannalta tärkeänä asiana hän nosti esiin turvepellot.

”Täytyy muistaa, että Lapin pelloista yli 60 prosenttia on turvepeltoja. Jos näiden peltojen viljelyä aletaan rajoittaa, se voi olla monella alueella tai tilalla kohtalonkysymys”, Repo arveli.

Tiukat edunvalvonnan linjauksetkaan eivät kuitenkaan kantaneet Repoa jatkoon. Johtokunnan erovuoroisista äänestettäessä Repo hävisi äänin 7-14 vastaehdokkaakseen esitetylle Johannes Mäkitaavolalle.

Muista erovuoroisista jatkoon valittiin yksimielisesti Hanna-Mari Kasurinen sekä Kimmo Kantomaa. Uuden puheenjohtajan valitsee johtokunta.

Kokouksen hyväksymässä ensi vuoden toimintasuunnitelmassa painotetaan maatalouden tulojen ja kannattavuuden kääntämistä kasvuun, pyritään vahvistamaan maanomistajan oikeudensuojaa sekä pidetään tärkeänä järjestöllistä uudistustyötä.

Kokousalustuksen syyskokoukselle esittänyt MTK:n vientijohtaja Thimjos Ninios kannusti kuulijoita hajottamaan liiketoiminnan riskit. Hän halusi erottaa taktisen viennin – käytännössä ylijäämän kauppaamisen – strategisesta viennistä, joka on investointi tulevaisuuteen.

Ninios painotti vientivalmennuksen tärkeyttä, johdon sitoutumista, viennin tuotekehitystä, arktisen konseptin testausta sekä ruoan merkitystä matkailussa.

”Aina ei tarvitse lähteä maailmalle kauppaamaan suomalaista ruokaa, vaan sen brändäys voi tapahtua kotimaassa esimerkiksi tietyissä turistien suosimissa hotelleissa niiden aamupalatarjonnassa, hän havainnollisti.

Ninios käytti asukasluvultaan viisimiljoonaista Irlantia verrokkina Suomeen ja huomautti Irlannin vievän 90 prosenttia ruokatuotannostaan. Maabrändi on Origin Green ja arvona on kestävä ruoantuotanto.

”Maatalous on ja pysyy Irlannissa – brexitistä huolimatta – sillä riskit on hajautettu tehokkaasti”, hän mainitsi.