Ikimetsä innostaa taiteilijoita

HYRYNSALMI (MT)

Kainuun maakunnassa käytetään 154 miljoonaa euroa vuodessa fossiilisiin polttoaineisiin, lähinnä öljyyn. Jos energia tuotettaisiin paikallisesti, rahat hyödyttäisivät maakuntaa itseään. Samalla saataisiin moni muukin asia paremmalle tolalle.

Tällaisia asioita pohditaan nykyisin Kainuun laella, Hyrynsalmen Paljakanvaaran huipulla.

Paljakan entisellä kansakoululla on Mustarinda-seuran päämaja ja sen perustajajäsenten, Alma Heikkilän ja Antti Majavan, koti ja työpaikka, jossa pariskunta viettää suurimman osan ajastaan.

Kainuun koti on käytössä noin yhdeksän kuukautta vuodessa. Lopun ajan pariskunta matkustaa Suomessa ja maailmalla.

Molemmat ovat kuvataideakatemiasta valmistuneita taiteilijoita, ja heillä on ollut näyttelyitä sekä kotimaassa että ulkomailla. Molemmat myös opettavat ja luennoivat, Majava muun muassa Aalto-yliopistossa Helsingissä.

”Todellisuuspakoisia taivaanrannan maalareita tai hippejä emme ole”, Majava varmentaa.

Paljakanvaaralle pari osui osin sattumalta.

”Etsimme rakennusta, jossa olisi tarpeeksi tilaa ja perusasiat kunnossa, sähköt, vesijohdot ja sellaiset”, Heikkilä kertoo. Täältä se löytyi, ikimetsän kupeesta.

Paljakanvaaran ikivanha kuusimetsä seisoo kuin seinä maan ja taivaan välissä. Metsä erottuu syvän vihreänä myös satelliittikuvissa.

Vanhimmat kuuset vaaran laella ovat kasvaneet nelisensataa vuotta. Sellaisia metsiä Suomessa ei ole monta.

”Tietysti haluaisimme, että nämä viimeiset ikimetsät säästettäisiin. Ne ovat tärkeitä meille ja tänne eri puolilta maailmaa tuleville taiteilijoille. Ne ovat tärkeitä myös Kainuun matkailulle.

Metsät ovat UPM:n ja Metsähallituksen omistuksessa. Jos ne hakattaisiin, saataisiin ehkä muutaman sadan tuhannen kertatulot. Yksin Kainuun matkailulle menetykset olisivat vuosien mittaan monikymmenkertaiset”, Majava arvioi.

Mies tietää, mistä puhuu. Hän suunnittelee hankerahoilla vaihtoehtoista matkailumallia Kainuulle.

”Matkailu on nyt aivan liian riippuvainen halvasta energiasta. Jos lentäminen vaikeutuu energian hinnan nousun vuoksi tai lentoyhteyksiä muuten karsitaan, matkailu on vaikeuksissa. Ajatus on kehittää suunnitelma B.

Kainuuseen voitaisiin tulla 2–3 viikoksi. Silloin matkustamisen hinta tai siihen käytetty aika ei olisi niin merkittävä.”

Vetovoimaa maakunnalla kyllä on. Ainakin Mustarinda-seuran taiteilijaresidenssiin on hakijoita niin paljon, että vain viidennes hakijoista voidaan ottaa vastaan.

Taiteilijoita tulee jaksoille ympäri maailmaa, seuraavaksi Australiasta, Alankomaista ja Saksasta.

H

”Monille nämä metsät ovat aivan valtava elämys. He eivät ole osanneet kuvitella mitään tällaista”, Heikkilä sanoo.

Mystiikkaakin on liitetty Mustarinda-seuraan.

”Ihmiset kokevat asioita eri tavoin. Haluamme myöntää, ettemme tiedä kaikkea. Jos metsästä tai tästä vanhasta koulusta tulee hyviä tuntemuksia, hyvä niin.”

Mustarinda-sana on vanhassa suomessa kuvannut karhua tai muuta mahtavaa olentoa. Myös ikimetsän peittämää vaaran lakea on voitu nimittää niin. Metsähän on koettu voimakkaaksi, mahtavaksi.

”Metsän voiman voi tuntea myös nykyajan ihminen”, Heikkilä uskoo.

H

Ikimetsien puolustamisella Mustarinda-seura ei hae vastakkainasettelua paikallisten asukkaiden kanssa. Päinvastoin.

”Emme vastusta metsätaloutta. Se on ihan ok elinkeino.Me haluamme vuoropuhelua”, Majava sanoo.

Myös kainuulaiset näkevät ikimetsien arvon. Niinpä keskusteluyhteys niin paikalliseen MTK:n väkeen kuin metsästäjiinkin on Majavan mukaan hyvä.

Luonnonsuojelijoiden huolen metsistä mustarindalaiset ymmärtävät hyvin.

”Metsille ei nyt anneta niille kuuluvaa arvoa. Yhä useammin kuullaan valitusta, että kunnon puuta ei ole saatavissa. Metsissä tuotetaan enemmän sellukattilaan tai kuumahierteeksi sopivaa höttöpuuta.”

Sitä paitsi metsäteollisuus ei enää työllistä samaan tapaan kuin ennen.

”Suomessa tutkitaan metsiä asukaslukuun nähden enemmän kuin missään muualla maailmassa. Ja missään muualla tutkimus ei vaikuta metsien hoitoon yhtä vähän”, Majava kärjistää.

Ja tahti vain pahenee. 1990-luvulla tapahtui muutos, jossa nopeat tuotot asetettiin etusijalle ja pitkän aikavälin kannattavuus unohdettiin. Tämä näkyy esimerkiksi metsien hakkaamisessa kesken kasvun.

Järeän tukin sijasta saadaan kuitupuuta. Tilinpäätöksessä näkyvät vain hakkuusta saadut tulot, eivät menetykset.

H

Majava on mukana Sitran turvallisuusfoorumissa kulttuurialan edustajana. Hän on pohtinut paljon tuontienergian aiheuttamaa riippuvuutta.

Kaikki toimii öljyn voimalla, ja öljy tulee pääosin Venäjältä. Tällainen täydellinen riippuvuus yhdestä ilmansuunnasta on jäänyt oudosti piiloon. Häiriö öljyn toimituksissa on hyvin mahdollinen.

Myös öljyntuotannon olosuhteet Venäjällä arveluttavat.

”Sitä käytännössä pakko-otetaan alkuperäiskansojen asuinalueilta. Heiltä kyselemättä ja ympäristöstä piittaamatta.”

Majava haluaisi saada kaikki suomalaiset ymmärtämään, mistä energia tulee. Varusmiehille ja miksei siviilipalvelusmiehille ja naisillekin olisi hyvä opettaa paikallisen energian tuottamisen perusasiat. Sillä voitaisiin estää koko maan romahtaminen, jos energian valtakunnallinen jakelu keskeytyy.

Valtakunta voisi pysyä pystyssä, vaikka sähkönjakelu lamaannutettaisiin. Sähkö- ja tietoliikenneverkkohan ovat nykyaikaisen sodankäynnin ensimmäiset kohteet.

Jos muut eivät näitä asioita mieti, niin Mustarinda-seura ainakin. Seuran uusi julkaisu pohtii energia-asioita kulttuurin keinoin.

Pelkkiin puheisiin ja tutkimuksiin ei jäädä. Seuran tukikohta, Paljakan koulu lämpiää nykyisin maalämmöllä.

Mietinnässä on lämmön varastointi. Tuuli- tai aurinkovoimaa ei Suomessa saada silloin, kun energiaa eniten tarvitaan.

”Ilman varastointimahdollisuutta niiden tuotannon kasvattaminen ei ole mielekästä”, Majava sanoo.

Lämmitysenergian lisäksi mustarindalaiset turvaavat vaihtoehtoihin liikennepolttoaineissa. Pitkät matkat tehdään mieluummin junalla kuin lentäen.

Talon molemmat autot voivat käyttää polttoaineenaan bioetanolia tai kaasua.

Vahinko, että lähin kaasun tankkauspaikka on Jyväskylässä.

Biokaasun mahdollisuudet on jätetty pitkälti käyttämättä, vaikka siinä olisi hyötysuhteeltaan paras liikennepolttoaineen tuotantotapa. Suomalaiset päättäjät eivät ymmärrä, miten vaivatonta kaasun tankkaaminen ja käyttö ovat.

Tavallisen auton saa muutettua monikäyttöiseksi parilla tuhannella eurolla.

Maatiloilla on jo biokaasulaitoksia. Jotta kaasun tankkausverkosto saataisiin koko maahan, pitäisi maatiloille saada vaikkapa yhteiskäyttöön sopivia kaasun pesulaitteita, Majava pohtii.

JOUKO RÖNKKÖ

Avaa artikkelin PDF