Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • vierasyliö Intressien siirtyminen pohjoiseen tarjoaa mahdollisuuksia Suomelle

    Arktinen alue on siirtynyt Suomessakin vihdoin keskustelujen polttopisteeseen. Alueeseen kohdistuvan kysynnän kasvua on selitetty keskusteluissa usein yksipuolisesti ilmastonmuutoksella.

    Ilmastonmuutos on vain yksi syy arktiseen alueeseen ja Koillisväylään kohdistuvan mielenkiinnon kasvuun suurvaltojen päivittäessä strategioitaan ja toiminnan lisääntyessä arktisessa.

    Arktinen voidaan määritellä myös vaikkapa maapallon napapiirin pohjoispuoliseksi alueeksi.

    Tälläkin alueella tärkeimmistä aktiviteetin lisääntymisen muista syistä voidaan mainita kylmän sodan päättyminen ja Neuvostoliiton hajoaminen. Tämä on siirtänyt pinta-alaltaan ylivoimaisesti maailman suurimman maan Venäjän taloudelliset intressit entistä enemmän pohjoiseen kohti Jäämerta Neuvostoliittoon kuuluneiden eteläisten kaasu- ja öljyrikkaiden valtioiden itsenäistyttyä.

    Venäjä tarvitsee pohjoista ja Koillisväylää sille elintärkeiden luonnonvarojen markkinoille saamiseksi etenkin Eurooppaan ja Aasiaan.

    Toiseksi on mainittava maailmantalouden kasvu ja sen vaikutus etenkin rajallisten raaka-aineiden, kuten öljyn, sitä ympäristöystävällisemmän maakaasun ja muiden mineraalien hintoihin.

    Pitkän aikavälin taloudellisen kasvun perussyynä voidaan nähdä maailman väestönkasvu ja kaupungistuminen painopisteen siirtyessä samalla Aasiaan ja Afrikkaan.

    Uudet kustannuksia ja ympäristöä säästävät kuljetusjärjestelmäratkaisut ovat keskeinen edellytys arktisten luonnonvarojen hyödyntämiseksi. Muutosten myötä Luoteis-Venäjän ainoan valtamerisataman ja Koillisväylän keskeisen solmukohdan Murmanskin merkitys on kasvamassa pitkällä aikavälillä energiateollisuuden ja logistiikan keskukseksi.

    Heijastusvaikutukset ulottuvat Suomeen. Esimerkiksi Helsingissä suunniteltiin ja rakennettiin vallankumouksellinen ilman jäänmurtajan apua kulkeva menestyksekäs rahtilaivakonsepti Koillisväylän läntisen pään ympärivuotiseen liikenteeseen Siperian Dudinkan ja Murmanskin välille.

    Lähivuosikymmeninä mineraalien, kaasun ja öljyn hyödyntäminen ovat liikkeellepanevat toiminnot arktisessa. Suomen arktinen meriteollisuus liittyy ensisijaisesti näihin teemoihin tuoreen ennakointitutkimuksenkin mukaan.

    Tutkimuksen mukaan arktisen meriteknologian nopeasti kasvavia aloja eli niin sanottuja tähtituotteita vuonna 2030 ovat ympäristönsuojeluteknologia, ilmatiede, sää- ja mittausjärjestelmät.

    Nopeasti kasvavia aloja ovat myös tutkimus- ja poraustoiminta ja siihen liittyvä niin sanottu jäähallinta-toiminta, johon myös Arctia Shippingin monivuotinen yhteistyösopimus Shellin kanssa Alaskan Beufortin merellä liittyy, sekä merenalainen rakentaminen.

    Nämä toiminnot vaativat kasvaakseen investointeja ja kasvua tukevia toimia Suomessa juuri nyt.

    Yhtenä keskeisenä kasvun lähteenä klusterissa toimivat matalakatteiset telakat. Valtion tulisi huolehtia niiden volyymista muun muassa Suomen meriteollisuuden tuotteita kokoavasti markkinoimalla, telakoiden tärkeimpään tuottavuustekijään työnjohtotason koulutukseen huomioita kiinnittämällä ja rahoitusosaamista kehittämällä.

    Arktiseen kohdistuvaa kasvavaa kysyntää ei voida trendien valossa estää ja asettua suurvaltojen elintärkeitä intressejä vastaan. Viisaampaa on pyrkiä trendien tukemana tarjoamaan ratkaisuja, mitä meille on maailman pohjoisimpana yksittäisenä kansakuntana kertynyt arktisessa selviytyäksemme ja kehittämään osaamistamme edelleen.

    Samat arktisen toiminnan lisääntymiseen vaikuttavat trendit, kuten öljyn ja muiden fossiilisten polttoaineiden hintojen nousu pitkällä aikavälillä, on keskeisin tekijä myös uusiutuvan energian yleistymiseksi.

    Lähitulevaisuudessa ei ole kuitenkaan näköpiirissä fossiilisista polttoaineista luopumista. On vältettävä Suomen kaivosteollisuuden tapaista tilannetta arktisessa öljyn ja kaasun tuotannossa, jossa ympäristöongelmia syntyy vielä pitkään osaamattomuudesta johtuen.

    Esimerkiksi kaivosten kannalta tärkeää vuonna 1996 lakkautettua Oulun yliopiston rakennustekniikan yksikköä ollaan vasta nyt käynnistämässä uudelleen.

    Arktisten merialueiden ympäristöongelmien hallitsemiseksi Suomessa on käynnistettävä offshore-koulutusta toiminnan ymmärryksen lisäämiseksi, jotta kestäviä perusratkaisuja osataan suunnitella ja toteuttaa.

    Erityisen tärkeää on kehittää ympäristönsuojeluteknologiaosaamista. Tähän tarvitaan testauslaboratorioita öljyn kylmässä käyttäytymisen tutkimusta sekä öljyntorjunta- ja materiaaliteknologian kehittämistä varten. Tietotekniikka- ja robotiikkaosaaminen konenäköineen on yhdistettävä arktisen meriteknologian tarpeisiin.

    Oulun ict-osaamisen liittäminen Etelä- ja Länsi-Suomi -painotteiseen meriteollisuusklusteriin on mahdollisuus.

    Arktisen meriteknologian tuottaminen edellyttää tiivistämään yhteyksiä Itämeren alueella Suomesta Pietarin kehittyvään arktiseen telakkaklusteriin ja maailman johtavaan teknologiavaltioon Saksaan.

    Luonnonvarojen hyödyntämisessä valtioiden ja valtionyritysten rooli on ratkaisevaa maailmalla, mikä voi edellyttää valtion roolin tarkistamista Suomessa.

    YRJÖ MYLLYLÄ

    Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden tohtori ja vuosina 2011-2013 toteutetun ns. Arktisen meriteknologian ennakointihankkeen Delfoi-manager.

    Avaa artikkelin PDF