VIERASKOLUMNI Luottoluokituksestapidettävä kiinni

Amerikkalainen luottoluokittaja S&P laski viime viikolla peräti yhdeksän euromaan luottoluokitusta. Siinä liukui monen jo ennestään alentuneen maan luokitus roskaluokkaan. Neljä asiansa hoitanutta jäi vielä kolmen A:n kirjoihin. Kuluvalla viikolla S&P laski sitten myös euromaiden väliaikaisen kriisirahaston, ERVV:n, luokitusta.

Vaikkei euroalue näihin ”tuomioihin” kaadu, polkee luottoluokittaja euromaita entistä syvemmälle ongelmien suohon.

Vaikka euromaiden takaussitoumukset pysyvätkin entisellään, ERVV saa nyt takauksilla aikaisempaa vähemmän markkinoilta lainaa ja lainojen hinta on kalliimpi. ERVV:n edellytykset auttaa kriisimaita siis heikkenevät, vaikka vastuumme pysyvät ennallaan.

Tämä ei ole häävi uutinen Kreikan, Italian tai Espanjankaan kannalta. Kreikka kun näyttää tarvitsevan euromaiden sopimaa suuremman apupaketin. Ja kyllä Italian ja Espanjankin markkinaluotottajat tarkkaan tuijottavat, kuinka suuret ovat ERVV:n puskurit. Nyt ne jäävät joka tapauksessa alle tavoitellun 440 miljardin euron lainanantomahdollisuuden.

EKP:n pääjohtaja Draghi ennätti jo vaatia kolmen A:n mailta entistä suurempaa lisäpanostusta syntyvän vajeen korjaamiseksi. Ajatus on mielestäni mahdoton. Lisälasku toisensa perään oman taloutensa euroalueessa moitteettomasti hoitaneen Suomen maksettavaksi ei voi tulla kysymykseen.

Eikä tapahtunut helpota liioin tekeillä olevan pysyvän kriisirahaston, EVM, synnyttämistä. Senkin rahoitus vaikeutuu. Se taas voi pieneltä osaltaan vaarantaa myös Suomen kolmen A:n säilymisen.

Ratkaisevinta luottoluokituksemme kannalta ovat kuitenkin omat talouspoliittiset toimemme. Luokituksemme pysyminen kolmessa A:ssa on seurausta siitä, että olemme kyenneet koko eurojäsenyyden ajan täyttämään kaikki EMU-kriteerit.

Suomi on Luxemburgin ohella ainut maa, joka 2010- luvun talouspolitiikan ansiosta on selviytynyt joka vuosi yhteisen vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksista, jopa vuoden 2008 laman yli. Tähän vahvaan perintöön myös Kataisen hallitus on voinut nojata.

Mutta suunta on muuttumassa. Suomen talous on ajautumassa taantumaan. Vienti on hiipumassa. Kauppatase on viiteentoista vuoteen ensimmäisen kerran vajonnut miinukselle. Vaihtotaseelle on käymässä samoin. Eikä hallituksen kuluvalle vuodelle laatima budjetti paranna tilannetta. Tällä tiellä myös Suomen on kohta vaikea täyttää kasvu- ja vakauskriteereitä. Se johtaisi myös Suomen kolmen A:n luottoluokituksen vaarantumiseen.

Hallituksen tulee ensi tilassa muuttaa talouspolitiikan suunta kasvua, eli yrittäjyyttä ja kilpailukykyistä työtä tukevaksi. Tämä edellyttää budjetin aukaisemista, vero- ja menolinjan muuttamista.

Esimerkki väärästä verolinjasta on hallituksen yritysveroratkaisut. Listattujen osakeyhtiöiden yhtiöverokanta alentui reippaasti. Tuntuva kevennys tuli jopa suurituloisimpien ansioverotukseenkin.

Pienten yritysten ja maa- ja metsätalousyrittäjien verotus sitä vastoin kiristyi juuri nyt, kun näitä todellisia työllistäjiä tarvitaan. Kaiken lisäksi nämä pienyritykset eivät saa energiaveron huojennusta niin kuin teollisuus. Päinvastoin, niiden energiaverot kiristyvät.

Keskustaoppositio esitti joulun alla pidättäytymistä uusista energiaverotuksen kiristyksistä. Esitimme myös erityisen yrittäjyyshuojennuksen käyttöön ottamista pääomaverotuksessa verotuksen kiristämisen estämiseksi. Vastaavasti esitimme tarpeettomimman arvonlisäveron kiristämistä 2 prosenttiyksiköllä, mutta ruoan alv:n 4 prosenttiyksikön alentamista ja alempien alv-kantojen pitämistä entisellään.

Veroratkaisujen ohella talouspolitiikan linjantarkistus vaatii menopuolen tarkistuksia. Erityisesti yrittäjyyteen, osaamiseen, tuotteiden kehittämiseen, uusiutuvaan energiaan, kotimaiseen ruoantuotantoon ja muutoinkin koko Suomen voimavarojen hyödyntämiseen on satsattava enemmän.

Avaa artikkelin PDF