Äitien yhtenäinen rintama

Kun pyöräyttää lapsen maailmaan, sitä siirtyy äitien heimoon. Äidithän ovat yhtä suurta heimoa: välittömiä, aitoja ja empaattisia.

Katin koivet, sanon minä. Jos sinua ei ole siunattu vahvalla itsetunnolla, ei itsetuntosi vahvistu ainakaan äitinä. On täydellisiä ja vähemmän täydellisiä äitejä, kumpaan leiriin sinä kuulut?

Imetys, kas siinä ensimmäinen koetinkivi tuoreelle äidille ja kuuma keskustelunaihe. Imettäminen on minusta luonnollisin, funktionaalisin ja ensisijainen tapa ruokkia lasta. Äidinmaidonkorvike on korvike.

Näin kun toteat, saat ihan varmasti niskaasi jonkun korvikkeella lastaan ruokkineen äidin, jonka mielestä minä syyllistän häntä.

Millä tavalla, kysyn minä? Jos imetys ei kiinnostanut tai onnistunut, jollainhan se lapsi on kuitenkin ruokittava, eikö vain? Kuinka moni lihaa syövä sekasyöjä on syyttänyt esimerkiksi kasvissyöjää intohimoisesti syyllistämisestä, kun hän on kertonut kasvissyöntinsä syistä?

Hieman ontuva vertaus, kun ihminen on hampaiston perusteella tuomittu kaiketi jonkinlaiseksi sekasyöjäksi ja imettäminen on pelkkää biologiaa, mutta jonkinlainen vertaus kuitenkin.

Harrastathan vauvasi kanssa muutakin kuin kotoilua? Vauvamuskari ja -uinti lienevät suosituimmat vauvojen harrastukset.

Käykös teidän Yrjö-Kalevi muskarissa tai vauvauinnissa, saattaa joku kysyä viattomasti? Jos vastaat, että käy, varaudu siihen, että joku äiti taas ahdistuu. ”Kyllä meidän Irma-Petteristä tuli ihan fiksu lapsi ilman mitään muskareita tai uinteja. Ihan turhaa vouhotusta.”

Kun kohtaat kilpailuhenkisen äidin, haluaa hän luonnollisesti tietää, käyttekö mahdollisesti molemmissa tai jopa joissain muissakin harrastuksissa vauvanne kanssa. Ettei hänen herran terttunsa vain jää jälkeen matkalla kohti kilpailuhenkisen yhteiskunnan kärkeä.

Suomalainen ei vaatteilla koreile. Lapsensa kauniisti pukeva äiti pitää lastaan asusteena, eikös juu?

Internet pursuaa blogeja, joissa äidit kuvaavat hankkimiaan lasten vaatteita ja haaveilee tulevista hankinnoista. Tasaiseen tahtiin osa näistä bloggaajista saa palautetta, jossa paheksutaan vaatteiden yltäkylläisyyttä, lapsen esineellistämistä ja ylipäätään ajankäyttöä tällaisiin turhanpäiväisyyksiin.

Jos unohdetaan tuhoutuvat luonnonvarat, mitä ihmeen väliä sillä on, mihin jokainen rahansa käyttää? Mikä saa ylipäätään jonkun toisen äidin kirjoittamaan ilkeästi jollekin toiselle äidille tärkeästä asiasta? Kateushan näitä kommentoijia ei kuulemma vaivaa.

Äitien uskomattoman yhtenäinen verkosto ja rintama. Niinpä niin.

Samanlainen urbaani legenda kuin suomalaisten kaupunkien turvallinen liikennekulttuuri. Juuri kukaan suomalaisista autoilijoista ei anna arvoa ja tietä jalankulkijalle, toisin kuin monissa muissa Euroopan maissa.

Tämä on oikeastaan aika surullista. Äitien verkostossa ei juuri anneta tilaa välittömyydelle, aitoudelle, positiivisuudelle ja omille kokemuksille. Toisen äidin sanomisten kyseenalaistaminen on isossa roolissa.

Onneksi oma itsetuntoni on vahvaa tekoa, muuten tämä suomalaisten äitien heimoon kuuluminen voisi olla raskasta.

sari.penttinen@

maaseuduntulevaisuus.fi

Avaa artikkelin PDF