vierasyliö Maatalouspolitiikan vaikea uudistus
EU:n komissio on antanut esityksensä EU:n yhteisen maatalouspolitiikan lainsäädännön uudistamiseksi ja keskustelu on käynnissä niin jäsenmaiden maatalousministerien kesken kuin EU-parlamentissakin.
Uudistaminen tapahtuu tilanteessa, jossa globaalia ruoantuotantoa on lisättävä merkittävästi ja ruokaturvallisuus on tulossa yhä tärkeämmäksi tekijäksi.
EU:n elintarviketeollisuus ja mahdollinen globaali ruokakriisi pitää ottaa huomioon samalla, kun finanssi- ja velkakriisin köyhdyttämät jäsenmaat arvioivat entistäkin tarkemmin kaikki maasta uloslähtevät rahalliset suoritukset.
Keskustelussa erilaiset näkökohdat ovat esille riippuen jäsenmaasta ja keskustelijan asemasta. Yksi yhteinen huoli on säädösten monimutkaisuus.
Uudistuksen suureen kuvaan kuuluu myös tukien tasaaminen.
Komission esitykset nähdään Puolassa ja sen liittolaisissa kunnianhimottomina ja riittämättöminäkin. Kuninkaallisia, kreivejä ja kolhoosejakaan ei ole kuitenkaan jätetty rauhaan, sillä tilakohtaisten tukien rajoittaminen alkaisi 150 000 eurosta.
Tukien parempi kohdentaminen myös maaseudun kehittämismenoissa noussee keskeiseen asemaan.
Aivan kuten vuoden 2003 uudistuksessakin, ympäristönäkökohdat saavat komission esityksessä vankan jalansijan. Komissio lähtee siitä, että vanhat ympäristö- ja eläinsuojeluun liittyvät täydentävät ehdot eivät enää riitä perustelemaan EU:n maataloustukia: jatkossa viherryselementin takana olisi 30 prosenttia suorista tuista.
Kestoaihe EU:n maatalouspolitiikassa on toimeenpanon, hallinnon ja valvonnan yksinkertaistaminen.
Komissio on säännöllisin väliajoin kertonut, kuinka yhteistä maatalouspolitiikkaa on yksinkertaistettu. Maaliskuun 2009 tiedonannossaan komissio totesi, että vuonna 2005 käynnistetyssä toimintasuunnitelmassa on toteutettu kaikkiaan 43 yksinkertaistamistoimea.
Jäsenmaat kuitenkin antoivat saman tien 39 lisäehdotusta. Komissio arvioi vuoden 2009 lopulla, että suurin osa jäsenmaidenkin ehdotuksista on toteutettavissa.
Lisämausteen maatalouspolitiikan uudistamiseen tuo kiristynyt taloustilanne. Budjettikuria vaaditaan EU:ltakin, mutta menoleikkausten konkretia näkyy monissa jäsenmaissa ennen muuta maataloushallintoon kohdistuvina kovina säästöpaineina.
Euroopan tilintarkastustuomioistuin (ETT) ei ole poliittisten aloitteiden tekijä saati päätöksentekijä. Mutta EU:n budjetin ulkoisena riippumattomana tarkastajana ja kansalaisten taloudellisten etujen suojelijana ETT on päättänyt antaa oman kannanottonsa komission esityksistä ja se on sitten päätöksentekijöiden käytettävissä.
Kannanotto pohjautuu luonnollisestikin viimeaikaisiin tarkastushavaintoihin, ja niitä todella löytyy.
Oman kuuden vuoden mandaattini aikana olemme laatineet maatalouden alalta noin 20 toiminnantarkastusta sekä tarkastaneet paikan päällä noin tuhat maksutapahtumaa laillisuuden näkökulmasta.
Yleisenä havaintona voi sanoa, että monia tarkastusraportteihin sisältyviä suosituksiamme on otettu huomioon komission esityksissä. Se on hyvä asia, koska tärkein tavoitteemme on maksimoida työmme vaikuttavuus.
Toivottavasti neuvosto ja uusi lainsäätäjä tällä sektorilla – Euroopan parlamentti – pitävät kiinni suositustemme saattamisesta myös lopulliseen lainsäädäntöön.
ETT:n kannanotto EU:n maatalouspolitiikan uudistamisesta valmistuu pikapuolin ja keskittyy erityisesti neljään tärkeimpään lainsäädäntöesitykseen.
Ottamatta kantaa vielä keskeneräiseen työhön, on selvää, että kysymykset muun muassa yksinkertaistamisesta, maksaja- sekä todentamisviranomaisen tehtävistä, takaisinperinnöistä, aktiiviviljelijän käsitteestä, uusituista täydentävistä ehdoista, viherryttämisestä ja pienten viljelijöiden järjestelystä nousevat esille.
Keskusteluissa eri maiden viranomaisten ja europarlamentaarikkojen kanssa byrokratian lisääntymisvaara on noussut keskusteluun. Samoin on käynyt Suomessakin. Komissio on yrittänyt vakuuttaa, että byrokratia on viime vuosina vähentynyt merkittävästi.
Komissio on osuvasti todennut lainsäädäntöesitystensä vaikutusarvioinnissa, että ”yhteistä maatalouspolitiikkaa sovelletaan 27 maassa, joissa olosuhteet ovat erilaiset. Uudistusprosesseissa kompromissit ovat usein vieneet voiton yksinkertaisuudesta ja selkeydestä.”
Monet maatalouspolitiikan tekijät ovat samaa mieltä: mikään ei ole niin monimutkaista kuin yksinkertaistaminen.
Komissio on kuitenkin vakuuttanut, että yksinkertaistaminen on ollut merkittävä elementti uudistamisprosessissa, ja että sitä tulee lisätä muun muassa täydentävien ehtojen ja markkinatoimenpiteiden osalta.
Suorien tukien viherryttämisen osalta komissio on ilmaissut tavoitteeksi hallinnollisen taakan ja valvontakustannusten minimoimisen.
Komission esitykset tarjoavat mielenkiintoisen välineen valvontataakan vähentämiseksi.
Kansallisten tarkastusten viiden prosentin minimivaatimusta on mahdollisuus vähentää aina yhteen prosenttiin asti, mikäli peltolohkojen tunnistusrekisteri (LPIS) osoittautuu luotettavaksi ja todentamisviranomaisen arvio vahvistaa kansallisten tarkastusten toimivan moitteettomasti.
Tämä osa uudistusta tarjoaa erinomaisen porkkanan hyvin valvontaa hoitaville maille.
EU:n maatalouspolitiikan uudistus jatkaa aikaisempien uudistusten linjoilla. Ympäristöarvot, tukien tasaaminen, tukikatot, kannattava tuotanto, markkinaorientoituneisuus yhtä lailla kuin markkinahäiriöiden lievittäminen kuuluvat oleellisina osina komission esityksiin.
Jatkotyössä on tärkeätä pitää huolta siitä, etteivät kompromissit lisää uudistusten monimutkaisuutta eikä toimeenpanovaiheessa kehitetä turhaa lisäbyrokratiaa.
Uudistuksen tärkeimmät toteuttajat – viljelijät – ovat lopulta vastuussa siitä, että ruoantuotanto pystyy vastaamaan globaaliin kasvavaan kysyntään. Eurooppa tarvitsee tulevaisuudessakin runsaasti nuoria ihmisiä viljelijän ammattiin.
OLAVI ALA-NISSILÄ
Kirjoittaja on KHT-tilintarkastaja ja on toiminut Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsenenä ja sen maatalous- ja kalastusmenoja tarkastavan jaoston puheenjohtajana.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
