huidunperä AinutkertainenSuomen puolustus
Huidunperällä vietettiin viikonvaihteessa Mikonpäiviä. Niillä tuli puheeksi muuan historiamme merkittävä vaihe, kun isäntämme kodin seinällä oli kolme asiaa koskevaa ja meitä kiinnostavaa taulua. Kyse oli vuodesta 1899.
Aihe tuli puheeksi, kun paikalla oli kasvuikäisiämmekin. Heitä haluttiin valistaa maan historiasta kertomalla siitä, mitä tapahtui tässä maassa ja jopa Huidunperällä vuonna 1899.
Suomi, silloinen suuriruhtinaskunta, oli tällöin suurissa vaikeuksissa Venäjän kanssa. Keisari oli kumonnut helmikuun manifestilla Suomelta sen perustuslailliset oikeudet.
Muu Eurooppa suhtautui maahamme silloin erityisen suopeasti ja sen myös näyttävästi osoitti. Valtiot eivät silloin kansainvälisessä politiikassa niinkään lähteneet liikkeelle, mutta sen tekivät varsinkin maiden kulttuurin edustajat ja lehdistö. Kahdentoista maan 1 060 kulttuurin edustajaa taiteilijoita ja yliopistoväkeä myöten allekirjoitti Pro Finlandia -adressin ja otti siten kantaa maamme oikeuksien puolesta. Eurooppalainen lähetystö lähti sitä viemään keisarille.
Ensimmäinen Mikonpäivillä nähdyistä kolmesta taulusta oli aikalaisen taiteilijan Eetu Iston tekemä. Kansakunnalle siitä tuli merkittävä mielenilmaus ja historiallinen viesti. Taulu levisi jäljennöksinä suurin määrin maamme koteihin helmikuun manifestin vastatoimena.
Iston kuvaamana hätääntynyt Suomi-neito siinä pitää sylissään suurta, Suomen lait sisältävää teosta kaksipäisen kotkan yrittäessä sitä ryöstää. Kaksipäinen kotka oli meillä silloisen Venäjän vertauskuva.
Toinen historiaamme esittävä taulu välitti suuren yhteiskuvan vuoden 1899 Suuresta lähetystöstä Helsingin Suurkirkon portailta. Se oli suomalaisten silloin venäläisten santarmien tietämättä aikaansaama 500 miehen lähetystö, johon oli valittu mies kustakin kunnasta. Sen enemmistö oli talollisia, kun sille haluttiin antaa voimakas talonpoikainen leima.
Sen tehtävänä oli viedä 522 932 kansalaisen allekirjoittama Suuri adressi Venäjän keisarille Pietariin. Siten suomalaiset halusivat torjua keisarin antaman helmikuun manifestin, jolla maaltamme kumottiin perustuslailliset oikeudet.
Kolmas kuva nimipäiväsankarin kodin seinällä esitti koosteen Huidunperän kotiläänistä Pietariin lähteneiden edustajien henkilökuvista. Huidunperänkin tutunniminen edustajakin löytyi.
Keisari ei ottanut lähetystöä vastaan, joskin ilmoitti, ettei ole sille vihainen. Lähetystö lähti pettyneenä Pietarista.
Suuren adressin monet sidokset sijoitettiin sitten valtionarkistoomme, mistä itse kunkin löydettävissä ovat esivanhempien ja kotikunnan muun väen nimikirjoitukset. Kiintoisaa paikallishistoriaa se!
Merkittävää oli, että pienen maan suurhanke näin sai melkoisen julkisuuden ja myötämielen osakseen ajan Euroopassa. Kiitoksen ansaitsevat siitä taitavat, maamme puolesta toimineet aikalaisemme.
Euroopan yliopisto- ja kulttuuriväen ja lehdistön piirissä tunnettiin suurta sympatiaa Suomea kohtaan. Se syntyi, kun väki kansainvälisesti tunnettua laki- ja valtiomiestämme Leo Mecheliniä myöten vetosi ulkomaisiin kollegoihinsa. Euroopan lehdistö osoitti suurta mielenkiintoa Suomea kohtaan aina Britannian Times-lehteä myöten. Saksalainen filosofi Eucken puolestaan pani alulle keisarille toimitettavan Euroopan kansainvälisen kulttuuri-ja yliopistoväen allekirjoittaman adressin Suomen puolesta.
Sen allekirjoittivat kahdentoista maan 1 063 kulttuurin edustajaa, joukossa politiikan ja talouselämän edustajia. Jo saman vuoden heinäkuussa lähti kuuden eurooppalaisen kulttuuriedustajan muodostama lähetystö viemään tätä Suomea tukevaa adressia keisarille. Ainoana naisena mukana oli sairaanhoidon uranuurtaja Florence Nightingale.
Tätäkin lähetystöä odotti pettymys. Keisari ei ottanut sitä vastaan.
Hollannin tunnettu oikeusoppinut van der Vlugt tallensi Euroopan adressit sittemmin maansa kuninkaalliseen kirjastoon, josta hän ne vuonna 1921 siirsi valtionarkistoomme. Niistä julkaistiin upea, värillinen näköispainos.
Pro Finlandia -hankkeen rohkeita ja taitavia käynnistäjiä meillä ja Euroopan maissa olivat Leo Mechelinin ohella Englannissa parhaillaan oleskeleva professori Yrjö Hirn ja vastarintapoliitikko, kirjailija ja ulkomailla toiminut lehtimies Konni Zilliacus.
Euroopan näin tukema Suomi osallistui seuraavana vuonna omalla kansallisella osastollaan Pariisin suureen maailmannäyttelyyn ja sai nytkin myönteistä huomiota osakseen länsimaisena kulttuurimaana.
HEIKINTYTÄR
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
