Näkövammaisten lastenleiri tarjosi maaseutuelämyksiä
Roosa Mattila uskaltautui ponin selkään näkövammaisten lasten elämysleirillä. Sini Haapasalo (oik.) avusti leirillä eläinten kanssa. Takana seuraavat Tuomas Halonen, Aleksi Peltosaari ja Alina Pulkkinen. Esko Keski-Vähälä Kuva: Viestilehtien arkistoVETELI (MT)
Pohjanmaan Näkövammaiset ry:n lasten elämysleiri järjestettiin heinäkuussa Vetelissä.
Kaksitoista 7–15-vuotiasta, vaikeasti näkövammaista tai sokeaa lasta ja nuorta pääsivät tutustumaan viikon kestäneen leirin aikana maatilan arkeen.
”Täällä kaupunkilainen näkövammainen lapsi pääsee koskettamaan edes kerran elämässään elävää lehmää. Heinäpaali voi olla kaupungissa kasvaneelle näkövammaiselle melkein käsittämätön asia”, Pohjanmaan Näkövammaiset ry:n toiminnanjohtaja Elina Pusaa toteaa.
Näkövammaisten elämysleiri pidettiin Jouni ja Kaisa Pulkkisen maatilalla Vetelin Pulkkisen kylässä.
Elämysleiri sai rahallista tukea Etelä-Pohjanmaan kulttuurirahastosta.
Elämysleirin yksi pääjärjestäjistä, Martti Haavisto, on toiminut vuosien ajan Pohjanmaan näkövammaisten hallituksessa.
”Siellä on aina moitittu, ettei lapsille ole mitään ohjelmaa. Päätettiin tarttua tuumasta toimeen, ja ensimmäinen elämysleiri järjestettiin Vetelissä vuonna 2011. Tämä on nyt toinen laatuaan”, Haavisto kertoo.
Näkövammaisten leiritapahtumat järjestetään yleensä kaupungeissa tai leirikeskuksissa.
Haavisto halusi tuoda lapset ja nuoret syvälle maaseudulle.
”Tämä on varsin ainutlaatuinen leiri maan sydämessä. Täällä lapset pääsevät tutustumaan luontoon, eläimiin ja toisiinsa.”
Viikon mittaisen leirin ohjelmisto rakentui paljolti luonnossa olemisen ja eläimiin tutustumisen ympärille.
Leirillä lasten avustajat ovat samanikäisiä kuin leiriläiset itse.
”Leiri keskittyy nimenomaan elämysten tarjoamiseen, varsinaista kuntouttavaa toimintaa täällä ei ole”, Elina Pusaa kertoo.
”Lapset ovat päässeet joka päivä tekemisiin eläinten kanssa ja uimaan luonnonvesiin. Ollaan patikoitu luonnossa, vierailtu erämaakämpällä ja ongittu”, Pusaa taustoittaa.
Virikkeiden ohella näkövamman kanssa elävät saavat elämysleirillä toisiltaan vertaistukea.
Leirille osallistuneen Aleksi Peltosaaren mielestä parasta elämysleirin antia on ollut maatilalla ja erämaakämpällä oleminen.
”Leirin vetäjillä on ollut iltaisin hirveän hyviä tarinoita kerrottavanaan”, Peltosaari sanoo.
”Lähtisin ilman muuta uudestaan leirille.”
Julia Petäjämäki mieltyi eniten kummitustarinoihin sekä maatilan eläimiin.
”Lehmät ja ponit ovat parasta.”
JUKKA KOIVULA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
