MINUN AUTONI Toyotan tarina
Vuonna 1972 ostin silloiselta joensuulaiselta merkkiliikkeeltä uuden oliivinvihreän Toyota Corona Mark 1:n. Pitänee sanoa heti alkuun, että se oli yksi huonoimmasta autostani.
Ehkä 1967 ostettu Fiat 1100 kuuluu samaan kastiin. Toyotan ongelma oli kaasuttajan kurkun jäätämisen tietyillä keleillä, minkä lisäksi oli toistuva tarve venttiiliremontteihin 30 000 kilometrin välein.
Kun mittariin kertyi yli 80 000 kilometriä vaihdoin sen pois. Jälkeenpäin kuulin huhun, että nämä remontit olisi pitänyt tehdä tehtaan lukuun, kun johonkin venttiilin hartiaan oli kokeiltu jotakin uutta metalli seosta.
En kyllä kysellyt pitikö huhu paikkaansa. Minä joka tapauksessa maksoin molemmat korjaukset.
Toisen venttiiliremontin jälkeen noin vuoden kuluttua olleen säädön jälkeen läksin muutaman päivän jälkeen asioille Joensuuhun.
Noin viiden kilometrin ajon jälkeen alkoi moottoritilasta kuulua melkoinen kolina, pysäytin ja katsoin konehuoneeseen, ettei mitään päälle näkyvää tullut ilmi.
Niinpä päätin ajaa merkkiliikkeen korjaamolle. Muutaman sadan metrin kuluttua käänsin kuitenkin takaisin, kun olin juuri ohittanut paikallisen kyläpajan.
Siellä tutkimus osoitti, että yhden venttiilin säätöruuvit olivat irronneet kokonaan ja venttiilin keinu pääsi kolkaamaan jopa niin että siitä oli kierteen päässeet hieman vioittumaan.
Ne sääti venttiilin noin arvoon ja maksoin laskun. Ajoin sitten suoraan merkkiliikkeelle ja tarjosin heille laskua.
Vastasivat, että emme maksa kenenkään laskuja. Siitä seurasi seuraava keskustelu.
Sanoin, että tämähän oli teidän vika, kun olin käynyt teillä vasta. He vastasivat, että olisit tuonut tänne.
”Missähän kunnossa se olisi ollut jos olisin ajanut tänne asti?” kysyin.
”Olisit hinauttanut.”
”Kuka olisi maksanut hinauksen?
”Sinä.”
”Älkää kuule rasvailko noita oven saranoitanne ainakaan minun tautta, sillä minua ei tässä talossa enää nähdä.”
Varmaankin tästä tapahtumasta on jäänyt tuonne takaraivoon sellainen kammo kyseessä olevaa merkkiä kohtaan, etten ole istunut Toyotan ratin taakse etes koeajoa varten.
TAISTO VINNI
Liperi
n MT:n ”Minun autoni” -palstalla esitellään autoja, jotka
ovat jääneet mieleen. Lukijat voivat lähettää napakoita
autotarinoitaan (mielellään kuvan kanssa) osoitteeseen:
Maaseudun Tulevaisuus / ”Minun autoni”, Pl 440, 00101 Helsinki tai sähköpostilla jarmo.palokallio@maaseuduntulevaisuus.fi Julkaistuista kirjoituksista maksamme 100 euron palkkion.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
