Kierrätysravinteita riittäisi, mutta käytettävyydessä on kehittämistä

Yhdyskuntien biojätteisiin sisältyy osa niistä ravinteista, jotka halutaan palauttaa takaisin ravinnekiertoon. Kuva: Johannes Wiehn

Hallitusohjelman yhtenä tavoitteena on, että puolet tuotantoeläinten lannasta ja yhdyskuntajätevesilietteestä olisi vuoteen 2025 mennessä prosessoinnin piirissä.

"Suomessa on omasta takaa kierrätysravinteita riittävästi, mutta ne ovat sijainniltaan tai ominaisuuksiltaan sellaisia, että ne eivät täydessä mitassa päädy uudelleen käyttöön. Parhaillaan tehtävän työn tavoitteena on kierrätyksen helpottaminen niin, että kierrätysravinteet olisivat samalla viivalla mineraalilannoitteiden kanssa", kertoo erityisasiantuntija Mikko Rahtola Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Yksi keskeinen kierrätystä helpottavista asioista on massojen sijainnin tunteminen.

"Lukella on paikkatietopalvelu Biomassa-atlas, joka on yksi ratkaisuista. Myös kärkihankkeissa on kehitetty digialustaa massan haltijan ja sen tarvitsijan välisen yhteyden parantamiseen. Toki alueellisestikin toimijoilla on tiedossa, missä kierrätyskelpoisia biomassoja syntyy", Rahtola mainitsee.

Käynnissä on alueellisia hankkeita, joissa kartoitetaan ravinteiden määriä ja sijainteja ja ryhdytään kehittämään niiden ravinnekiertoa.

"Tuotantoeläinten lannasta suurin osa käytetään lähellä olevilla pelloilla. Mutta on alueita, joilla sitä muodostuu yli tarpeen. Nämä lannat tulisi saada prosessoitua ja käytettyä muualla."

Rahtola toteaa, että luomutuotanto on edelläkävijä ravinteikkaiden biomassojen käytössä ja kierrätyksessä, koska muuta vaihtoehtoa ei ole ollut.

"Tavanomaisessa tuotannossa ravinnekierrätys ei ole edennyt kustannusten ja vaikean käytön vuoksi. Energia on ollut aika edullista ja kierrätysfosforinkin hinta sillä tasolla, että mineraalifosfori on ollut helpoin vaihtoehto. On haluttu ohjelma, jolla saataisiin korvattua neitseellistä materiaalia."

Rahtola pitää varmana, että kahdenlaisia ratkaisuja on tulossa. Ravinnekierrot kehittyvät edelleen ja toisaalta biokaasulaitosten määrä kasvaa. Biokaasulaitosten mädäte tulee mukaan ravinteiden järjestelmälliseen prosessointiin ja käyttöön.

"Näiden lisäksi tulee muuntyyppisiä kierrätyslannoitevalmistajia ja -tehtaita."

"EU-tasollakin on lähdetty ajamaan kierrätyslannoitevalmisteiden käytön helpottamista ja kansainvälisen kaupan yhteismitallisuutta, että saataisiin tavara kiertämään tarvittaessa yli maan rajojen. Jos jossakin on enemmän, sitä voidaan käyttää muualla, ja kierrätysravinteet olisivat siinäkin mielessä vertailukelpoisia kemiallisten lannoitteiden kanssa", Rahtola sanoo.

Rahtola myöntää, että kierrätyslannoitteet eivät ole kilo- tai litrahinnaltaan kovin edullisia.

"Ensimmäisiä periaatteita prosessoinnissa on, että pyritään poistamaan vettä. Varmasti valmistus ja prosessointi lähtevät siitä päästä, että massojen ravinnepitoisuudet ovat korkeampia. Toisaalta tarvitaan logistisia ja digitaalisia ratkaisuja, että tiedetään missä on tarve ja tuotanto, ja minne voidaan viedä eteenpäin."

Kierrätysravinteiden ja kemiallisten lannoitteiden taloudellinen vertailu voi olla Rahtolan mielestä hankalaa, jos katsotaan pelkkiä ravinnemääriä. Hän pitää selvänä, että varsinkin muussa kuin nurmiviljelyssä maahan on saatava lisää eloperäistä ainesta.

Samoilla linjoilla on johtava tutkija Tapio Salo Lukesta.

"Viljelijöiden mielenkiinto orgaanisen aineksen lisäämiseen ja säilyttämiseen on viime vuosina kasvanut. Aiemmin kierrätysravinteiden arvoa tarkasteltiin lähinnä ravinteiden kannalta, eikä maanparannusvaikutukselle annettu niin paljon arvoa."

Hiilen sidonnan tavoite on lisännyt kiinnostusta biomassojen käyttöön ja erilaisia hankkeita on käynnistetty.

"Tutkitaan maan rakennetta ja miten orgaanisen aineksen avulla pystytään parantamaan viljelymaan kasvukuntoa. Sitä kautta arvotetaan tällä hetkellä myös biomassojen muita ominaisuuksia kuin ravinteita enemmän kuin muutama vuosi sitten", Salo sanoo.

"Se, että maaperässä on mikrobeille purtavaa, parantaa maan joustavuutta ja kestävyyttä."

Hankalia viljeltäviä ovat erityisesti sellaiset peltomaat, joilla on korkea savespitoisuus ja vähän hiiltä.

"Etenkin aitosavilla maassa olevan hiilen säilyttäminen ja lisääminen on tärkeätä. Periaatteessa ilmastonmuutos vaikuttaa edetessään niin, että maaperän hiiliyhdisteitä hajoaa aina vähän nopeammin ja poistuu systeemistä."

Biomassojen käyttö kierrätysravinteina edellyttää Salon mukaan niiden kuiva- ja märkäjakeiden erottelua, kun arvoaineita päätetään kuljettaa kauemmas syntypaikastaan.

Tutkija Kauko Koikkalainen Lukesta sanoo, että neste- ja kuivajae pitäisi eläinten lannassa pystyä pitämään erillään jo alkulähteellään.

"Lanta ja virtsa pitäisi saada jo alussa eri siiloihin, silloin sonnassa olisi fosfori ja virtsassa typpi. Tämä auttaisi ravinnekierrätyksessä paljon."

"Kuivajakeesta voidaan mennä erilaisiin rakeistuksiin tai kuivauksiin, jolloin 20–30 prosentin kuiva-ainepitoisuus nostetaan 80–90 prosenttiin. Voidaan tehdä rakeita tai pellettejä", Salo sanoo.

Hän huomauttaa, että biomassamateriaaleissa ei alun alkaenkaan ole ollut kasvin kannalta riittävästi typpeä.

"Raetta voidaan tarpeen mukaan väkevöidä typen lähteellä kasvin tarpeen mukaiseksi."

Rakeiden tai pellettien käytössä myös niiden käsittelykestävyyttä on edelleen parannettava.

"Tässäkin kehitystyössä on varmasti vielä haasteita."

Salo muistuttaa, että lannan osuus ravinnekierrosta on suurin, vaikka paljon puhutaan yhdyskuntien kautta kiertävistä ravinteista.

"Lannan fosforin jakautuminen nykyistä laajemmalle alueelle on tärkeätä, koska muuten viljanviljelyalueitten fosfori kulkeutuu rehuissa hiljalleen kotieläinalueille, eikä palaa sieltä. Tätä virtausta ei pystytä yhdyskunnan ylijäämien palauttamisella täysin hoitamaan."

Biomassojen kierrätyksessä on tärkeätä seurata myös niihin mahdollisesti sisältyviä haitallisia metalleja.

"Niitä ei maatalousmaahan kannata kierrätyksen varjollakaan lisätä. Jos niitä maahan tulee, vaihtoehdot ovat, että ne huuhtoutuvat vesistöihin, siirtyvät elintarvikkeisiin tai varastoituvat maahan", Salo sanoo.