Kynttilänpäivä

sana sunnuntaiksi

Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: ”Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle.” Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, ”kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa”.

Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi: ”Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.” Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin. Luuk. 2: 22–33

Kynttilä on kirkossa erityisesti Kristus-valon ja toisaalta rukouksen symboli. Kynttilänpäivä juontaa nimensä keskiaikaisesta tavasta, jolloin tuona sunnuntaina vihittiin vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät. Juhlan raamatullisena aiheena on Jeesus-lapsen tuominen temppeliin.

Vanha Simeon oli hurskas ja jumalaapelkäävä mies. Hän uskoi Jumalan lupauksiin ja odotti Israelille luvattua lohdutusta. Kun hän sitten otti Jerusalemin temppelissä käsivarsilleen pienen Jeesus-vauvan, hän tiesi, että siinä on Herran Voideltu, Jumalan Poika. Simeon ylisti Jumalaa.

Simeon on esimerkki siitä, kuinka usko ja toivo liittyvät läheisesti yhteen. Ellei ihmisellä ole toivoa, hänellä voi olla vaikeata pysyä uskomassa. Siksi Jumalan lupaukset kulkevat edellä ja ne antavat perustuksen ihmisen uskolle. Usko ja toivo kohdistuvat näkymättömään Jumalaan, hänen sanaansa ja lupauksiinsa. Joosef ja Maria ihmettelivät, kuinka Simeon saattoi tietää Jeesuksesta niin paljon. Hän puhui valosta ja kirkkaudesta – Simeon otti Jeesuksen vastaan uskolla.

Usko on Jumalan suurin lahja ihmiselle. Kaikki ihmiset syntyvät uskon lahjan omistajina Kristuksen ansion tähden. Jeesus aivan korosti lapsen uskoa ja asetti hänet esikuvaksemme taivaan valtakunnassa. Usko ja Jumalan lapsena oleminen kulkevatkin käsi kädessä.

Pelastava usko on ihmisen tärkein, mutta lopulta aivan yksinkertainen asia. Sitä on kautta aikojen pilkattu järjenvastaiseksi. Sitä se kyllä onkin, sillä usko ei avaudu järjen kautta tai järjelle. Ihminen voi saavuttaa sielunsa pelastuksen ainoastaan uskon kautta. Niinpä ihmisen tulisikin alistaa järkensä Jumalan sanan ilmoitukselle, tehdä parannus ja ottaa evankeliumi vastaan omalle sydämelle. Usko kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Jeesus on maailman valo ja evankeliumiin uskomalla ihminen pelastuu.

Avaa artikkelin PDF