Peurakuvaaja kannustaa valikoivaan metsästykseen

Kuva: Heikki Mikkola

Mikkolan valokuvien pääsanoma on peurakannan kestävässä hoidossa. Mikkolalla on monta kuvasarjaa samasta sarvipäästä perättäisinä vuosina, parhaimmillaan 8 vuodelta peräkkäin. Juuri komeat sarvet ovat selvin elinvoimaisen peurapukin tuntomerkki.

”Entisenä maanviljelijänä tiedän, ettei huonoimpia voi jättää siitosyksilöiksi. Olen taistellut 30 vuotta sen puolesta, että on älytöntä pistää peurakarjaa parhaasta päästä lihoiksi ja jättää huonot jatkamaan sukua. Pyrin näyttämään, miksi peurat tulevat, kun ne saavat varttua täysikasvuisiksi.”

Jos metsästys kohdistetaan aina pukkeihin, niitä on liian vähän eivätkä ne pääse varttumaan kunnolla aikuisiksi. Pukkien vähäisyys johtaa siihen, että ne ovat varsinaisena paritteluaikana marras-joulukuussa ylityöllistettyjä. Mikkola on napannut kuvan peurojen parittelusta maaliskuussa, kolme kuukautta tavanomaisesta myöhässä.

”Vasoilla on tosi heikot eväät, ei sellaisilla rääpäleillä ole mitään virkaa.”

Vuosikymmenien aikana Mikkola on tallentanut kamerallaan paljon muutakin kuin pukkeja.

”Kaikki muut tilanteet olen kuvannut paitsi synnytyksen. Enkä välttämättä haluaisikaan, ei se ole niin mukavaa katseltavaa.”