Pientuottajan tie ravintolapöytäänalkaa kokin makuhermojen hivelystä
Hanna Ollikainen hyödyntää myös omenamehun puristuksessa syntyvän sivutuotteen. Omenarouhe maistuu puuron tai jugurtin kanssa, jauhe taas tuo mukavan vivahteen leivonnaisiin. Ari Nakari Kuva: Viestilehtien arkistoLAPPEENRANTA (MT)
Herkulliset tuoksut, värit ja etenkin maut täyttivät tilan Ruoka-minimessuilla Lappeenrannassa tiistaina.
Tarjolla oli laadukkaita ja persoonallisia tuotteita omenarouheesta naudanlihaan ja tikkunekuista kalastuselämyksiin. Kaikki vieläpä omasta tai vähintään naapurimaakunnasta.
Tuottajat panivat parastaan, mutta tuottajien ja ammattikeittiöiden lähiruoka-tapaamisen toinen osapuoli loisti poissaolollaan. Tilaisuuden järjestivät Jalo-projekti ja Etelä-Karjalan aikuisopisto Aktiva.”
On puhuttu, ettei Etelä-Karjalassa olisi tuottajia. Missä ravintoloiden edustajat ovat nyt kun tuottajat ovat täällä?” kenttäpäällikkö Marjut Henttonen MTK-Kaakkois-Suomesta kummasteli.
”Ongelma taitaa edelleen olla eniten se, etteivät kysyntä ja tarjonta kohtaa.”
Yrittäjä Maria Tigerstedt Mustilan viinitilalta arveli, että pienissä ja keskisuurissa kaupungeissa keittiöt haluavat edelleen pääsääntöisesti tilata kaikki raaka-aineet yhdestä paikasta. ”Ei uskalleta astua mukavuusalueen ulkopuolelle, koska siitä voisi tulla lisää vaivaa.”
Vaivan tuoma lisäarvo ymmärretään yhä liian harvoin.
Tigerstedt sanoo, että pienet tuottajat tarvitsevat edelleen jonkun, joka niin sanotusti avaa oven suurkeittiöihin. ”Jonkun pitää suositella, tai sitten asiakkaiden painostaa tarpeeksi kovasti. Onneksi meillä on täällä Liukkosen Ulla.”
Suomen keittiömestarien lappeenrantalainen puheenjohtaja Ulla Liukkonen on itsekin sitä mieltä, että tötteröhatuilla on uskomaton voima.
”Asia menee parhaiten perille syötävän kautta ja maistattaminen on tehokkainta, kun kokki tekee sen.”
Liukkonen tekee jatkuvasti töitä paikallisen ruuan käytön edistämiseksi. ”Tämä lähtee sydämestä ja antaa iloa elämään.”
Tällä hetkellä työn alla on presidentille vetoomus, jotta hän käyttäisi tilaisuuksissaan suomalaista ruokaa. ”Halonen käytti, toivotaan nykyiseltä samaa.”
Lisäksi Liukkonen lähettää pian eduskunnan ruokaryhmän nimissä kuntapäättäjille kirjelmiä, joissa vaaditaan lähiruokaa julkisiin keittiöihin. ”Uskon, että ruokaryhmä saa tuloksia aikaan.”
Lähiruuasta on puhuttu pitkään, mutta nyt eletään Liukkosen mukaan oikeaa läpimurtoa. ”Täytyy vain varoa, ettei tätä tule jo liikaa.” Terminä paikallinen ruoka on kokille mieluisampi kuin lähiruoka.
Minimessujen tuotteista vannoutunutta paikallisen ruuan puolestapuhujaa ihastuttivat etenkin omenarouhe ja -jauhe.
”Omenan hyödyntämisessä suomalaisilla olisi parannettavaa. Rouhe on hyvä kotimainen idea mysliin tai puuron päälle”, Liukkonen sanoo.
Imatralainen omenantuottaja Hanna Ollikainen itse syö omenamehun puristuksessa syntyvästä sivutuotteesta kuivattamaansa rouhetta mieluiten jugurtin kanssa.
Ollikainen on kehittänyt puristuksessa yli jäävälle osalle hyötykäyttöä elintarvikkeiden jatkojalostusyrittäjyyden koulutushanke Jalossa.
”Ravinteet ovat kuoressa, siksi sivutuotetta on sääli heittää pois. Lisäksi syöntiomenassa tulee aina kakkoslaatua, näin sekin saadaan hyödynnettyä.”
Ollikaisen ja tämän puolison yritystoiminta on kehittynyt muun työn ohessa Martoilta ostetun mehustamon ja oman omenatarhan ympärille.
Rouheen pienimmät hiput erotellaan jauheeksi, jota voi käyttää esimerkiksi leivonnassa. ”Sitä voi käyttää myös, vaikka olisi jauhojen suhteen rajoituksia.”
TERHI TORIKKA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
