Kasvukeskukset eivät kannattele koko maaseutua
Jukka Pasonen Kuva: Viestilehtien arkistoOlli Lehtonen
Joensuu (MT)
Kasvukeskusten hyvinvointi ei leviä 40–60:tä kilometriä kauemmaksi, osoittaa tuore maantieteen väitöskirja.
Konkreettisen esimerkin perjantaina aiheesta filosofian tohtoriksi väitellyt tutkija Olli Lehtonen ottaa Pohjois-Karjalasta: Mistä saadaan tulevat metsäkoneenkuljettajat, koska Joensuun ympäristö on ainut koko maakunnassa, jossa nuoret ikäluokat ovat pysyneet kutakuinkin samansuuruisina. Muualta maakunnasta, kuten Nurmeksesta ja Lieksasta, nuoret vähenevät.
Nyt tutkijan mukaan koko biotalouden kehitystä uhkaa se, ettei aikoinaan ole huolehdittu siitä, että nuorille olisi ollut töitä maakunnan syrjäisimmissäkin osissa.
”Kasvukeskuksien runsaampi työvoima ei hakeudu biotaloutta tukeville aloille.”
”Näyttää, että Suomessa aluepolitiikka on vedetty minimiin. Valtionosuudet kunnille tarkoittavat varsin passiivista tulonsiirtoa. Kunnilla pitäisi olla nykyistä aktiivisempi rooli aluekehityksessä”, Luonnonvarakeskuksen maaseutupolitiikan ja maaseudun tutkimuksen tiimissä Helsingissä työskentelevä Lehtonen sanoo.
Hän haastaa suomalaiset uudenlaiseen aluepoliittiseen ajatteluun.
Kasvukeskuksiin rahan jakamisen sijaan olisi pohdittava vaihtoehtoja ja tuettava juuri syrjäisimpiä pienyhteisöjä.
Itä-Suomen yliopistossa tarkastettu väitöskirja osoittaa, että kehittämisessä pitäisi lähteä liikkeelle paikallisyhteisöistä.
Kuitenkaan ei saa olla sokea omalle alueelleen, vaan hakea reunaehtoja valtakunnallisista tutkimuksista.
Tutkimus kattoi postinumeroalueittain koko Suomen. Siinä yhdistettiin paikkatietoja tilastotietoihin muun muassa hyvinvoinnista ja työpaikkojen toimialoista.
”Koko Suomea tarkasteltaessa näkee, miten alueet eroavat ominaispiirteiltään toisistaan. Yrittäjyys on Pohjanmaalla vahvaa, mikä näkyy elinkeinorakenteen monipuolisuutena. Idässä taas elinkeinorakenne on yksipuolinen ja ikääntynyt väestörakenne alkaa muodostua jo ongelmalliseksi esimerkiksi joidenkin yritysten sijoittumisen kannalta.”
Pielisen Karjalassa viime vuonna yli 65-vuotiaita oli lähes kolmannes kaikista alueen asukkaista.
Mitä syrjemmässä sijaitsee, sitä tärkeämpää on katsoa lähelle, ”omien jalkojensa juureen”.
”Avaimet alueellisen eriytymisen torjumiseen löytyvät alueiden vaihtelevien ominaisuuksien hyödyntämisestä”, tutkija kiteyttää.
Liisa Yli-Ketola
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
