Toimittajalta Myrskyn keskellä uutta kohti

Kulunut vuosi on ollut täynnä epävarmuutta.

Eurooppaa ja Suomea koettelevat samanaikaisesti pakolais- ja talouskriisi. Suomi on vajonnut pitkittyvään lamaan.

Keväällä Sipilän hallitus päätti vastata ongelmiin kovalla lääkkeellä.

Miljardiluokan leikkaukset tuntuvat lähivuosina lähes

jokaisen suomalaisen, erityisesti vähävaraisten, arjessa.

Stubbin hallituksen saavutukset jäivät olemattomiksi.

Sipilän hallitus halusi

profiloitua uudistajana, joka saa tehtyä ikäviä mutta välttämättömiä päätöksiä nopeasti ja tehokkaasti.

Pääministerin yrityselämästä

omaksuttu johtamistyyli on kuitenkin osoittanut heikkoutensa politiikassa.

Lakien valmistelu ei onnistu,

jos asioita tehdään epärealistisen tiiviillä aikataululla ja hosuen.

Sipilän valtakaudella keskustan eduskuntaryhmästä on tullut kumileimasin, jonka tehtävänä on selitellä parhain päin pääministerin pienen sisäpiirinsä tuella tekemät päätökset.

Äänestäjien kuluttajansuoja on koetuksella, jos pääministeripuolueen kansanedustajilla

ei ole todellista päätösvaltaa suurissa linjoissa.

Erityisen vaarallista on

sivuuttaa päätöksenteossa

keskustan maakuntavetoisen kentän tahto.

Tietyt Sipilän suojeluksessa tehdyt ratkaisut ovat herättäneet kapinahenkeä.

Sipilä voi lohduttautua sillä, että kilpailijaseura kokoomuksessa menee vielä huonommin.

Valtiovarainministeri Stubbin meriselitykset ja jatkuva kohellus ovat nakertaneet

pahasti poliittista uskottavuuttaan.

Siinä, missä Stubbista on muodostunut rasite puolueelleen, on kokoomuksen sooloilu heikentänyt hallituksen sisäistä luottamusta.

Aina, kun tilanne kiristyy, alkaa kokoomuksesta vuotaa luottamuksellisia tietoja

mediaan.

Puolueiden kannatuksissa

on tapahtunut viime vuosina ennennäkemättömiä muutoksia.

Populistipuolue perussuomalaiset ylsi 2011 ja 2015 eduskuntavaaleissa suurvoittoihin muita sättimällä.

Hallitusvastuun myötä populistien kannatus on romahtanut ja Soinin sanan säilä tylsynyt.

Oppositiossa mellastaneet perussuomalaiset ovat ihmeissään, kun raskas hallitusvastuu painaa päälle.

Kansalle ei voi enää tarjota löysiä, tyhjiä lupauksia. Vaikeisiin ongelmiin ei ole olemassa helppoja ratkaisuja.

Poliittisen järjestelmän tila ei ole erityisen vakaa.

Jos puolueet eivät ryhdistäydy ja toimi johdonmukaisesti, saattaa demokraattinen järjestelmä kriisiytyä.

Oppositio ei ole vakuuttanut, mutta SDP ja vihreät nauttivat ansiottomasta arvonnoususta.

Hallituksen epäsuosion

seurauksena ontto ja vaihtoehdoton ei-linja riittää.

Lopuksi ilmainen vinkki hallitukselle.

Kriisitietoisuutta on toitotettu riittämiin. Kansalaisille pitäisi epävarmuuden keskellä antaa myös toivoa.

Uskoa siihen, että vielä

kannattaa hakea töitä. Että

kaikesta huolimatta kannattaa perustaa oma yritys, palkata ensimmäinen työntekijä, investoida Suomeen.

Leikkausten tielle ajaudutaan

väistämättä, jollei Suomeen saada luotua uutta työtä ja

kasvua.

Onko käynyt kuitenkin niin, että leikkauspolitiikasta on

tullut itsetarkoituksellinen

tavoite?

Suomi ja maailma ovat myrskyssä. Poliittisten päättäjien tehtävänä on viitoittaa kansakunnalle reitti myräkän tuolle puolen.

Avaa artikkelin PDF