Tulostin vaatii tarkat säädöt toimiakseen oikein. Kuva: Pentti Vänskä
3D-tulostin loihtii maatilalle osia, joita kaupasta ei saa
Iisalmelainen Janne Laajalahti on tulostanut lukuisia osia kotitilansa koneisiin.
Janne Laajalahden suunnittelemien ja tulostamien osien ansiosta koukkulavavaunua voi ohjata näppärästi vanhasta traktorista käsin Kuva: Pentti Vänskä3D-tulostin houkuttelee luovaan vapauteen: laite tekee muovista mitä tahansa, ja vain tulostimen koko asettaa rajat valmistettavien esineiden mitoille.
Agroteknologian opiskelija Janne Laajalahti ei ole keksinyt 3D-tulostimelleen käyttöä kotitaloudessa, mutta siitä on ollut apua maatilalla.
”Jos muovinen varaosa on vaikeasti saatavissa tai kallis, sen tulostamisesta on aitoa hyötyä. Tai jos on jokin erikoistarve, johon ei löydy valmista ratkaisua.”
Tällainen erikoistarve ilmeni Laajalahden kotitilalla Iisalmessa, kun vanhaan traktoriin piti saada monitoimiohjain, jolla hallitaan koukkulavavaunua.
”Haluttiin yksi järjestelmä, johon menee vain kaksi letkua ja sähköjohto.”
Lypsykoneeseen on syntynyt tulostamalla hammasratas ja ruokintarobottiin laakeri. Kylvökone sai itse tulostetun kylvömäärän säätönupin rikki menneen tilalle.
Jos saat osan kohtuuhintaan, osta se kaupasta. Jos et, niin kannattaa tehdä se itse.
Laajalahti aloitti 3D-tulostamisen harrastuksena kolmisen vuotta sitten.
”Sain 3D-printterin lahjaksi. Joulun pyhinä kasattiin värkki, ja sen jälkeen on pikkuhiljaa ruvettu tekemään hommia.”
Laajalahden tulostin piti kirjaimellisesti kasata ensin, sillä se toimitettiin itse koottavana rakennussarjana.
Alussa opeteltavaa riitti. Jos säädöt eivät ole kohdallaan, laite suoltaa sutta.
”Oli todella vaikeaa saada laite toimimaan niin kuin halusi sen toimivan. Se oli häiriöherkkä. Kappale irtosi alustasta tulostuksen aikana, tai kärki hukkasi paikkansa.”
Laajalahden mukaan markkinoille tulee kuitenkin jatkuvasti yhä helppokäyttöisempiä ja varmatoimisempia laitteita.
Muovitulostinten hinnat ovat tavallisen kotitalouden ulottuvilla. Edullisen mallin saa muutamalla sadalla eurolla. Tulostimeen sopiva muovilanka maksaa laadusta riippuen 20–70 euroa kilo.
Metallitulostimet sen sijaan maksavat vähintään kymmeniä tuhansia euroja.
MT:n logon tulostaminen kesti noin 25 minuuttia. Kuva: Pentti Vänskä3D-tulostin ei korvaa rautakauppaa, vaikka laitteen käytön hallitsisikin. Halpoja perustarvikkeita ei kannata lähteä tulostelemaan, sillä kappaleiden mallintaminen ja tulostaminen vaativat aikaa.
Esimerkiksi ohjainkahvan osien pelkkä tulostaminen kesti kymmenen tuntia.
”Jos saat osan kohtuuhintaan, osta se kaupasta. Jos et, niin kannattaa tehdä se itse.”
Ennen osan tulostamista siitä on piirrettävä tietokoneella kolmiulotteinen malli. 3D-mallinnusohjelmia voi ladata internetistä ilmaiseksikin. Myös vinkkejä niiden käyttöön löytyy.
”Youtubessa on paljon opetusvideoita, jotka auttavat tutustumaan ohjelmien ominaisuuksiin.”
Siitä huolimatta Laajalahti pitää mallintamista pullonkaulana.
”Kuinka moni osaa piirtää tällaisen ohjauskahvan? Mallintaminen voi vaatia useita tunteja työtä, puhumattakaan harjoitteluun menevästä ajasta.”
Yksinkertaisia muotoja voi piirtää minuuteissa. Sen sijaan orgaaniset muodot – kuten ihmiskäteen sopiva kahva – ovat vaativia mallinnettavia.
Jos lähtökohtana on valmis mallikappale, osan piirtäminen on hieman helpompaa kuin suunnittelu puhtaalta pöydältä. Ohjelmaan voidaan syöttää työntömitalla saatuja arvoja.
Yksi mahdollisuus mallin luomiseksi on 3D-skannaus. Älypuhelimiin on tarjolla skannaussovelluksia, mutta niiden tuottamat mallit eivät ole kovin tarkkoja.
Valmiita mallitiedostojakin internetistä löytyy. Ongelma on, että muiden tekemät mallit sopivat harvoin juuri omiin tarpeisiin.
Hammasrattaat ja muut pikkuosat soveltuvat itse tulostettaviksi. Kuva: Pentti VänskäHelsingin yliopiston agroteknologian opintoihin 3D-tulostus ei toistaiseksi vielä kuulu, mallinnusohjelmien käyttö kyllä. Muutkin opiskelijat ovat alkaneet jo kiinnostua 3D-tulostuksesta, Laajalahti kertoo.
Laajalahti teki kandidaatin työnään pienkuormaajaan varustelevyn. Hän mallinsi osat itse ja teetti ne metallialan yrityksessä.
”Itse piti kasata palapeli ja hitsata kiinni. Sen pystyy tekemään millä tahansa tilalla, jolla on hitsauskone.”
Laajalahti pitää mahdollisena, että tuleva työura liittyisi 3D-suunnitteluun tai maatalouskoneiden rakentamiseen teollisuudessa.
Muihin 3D-tulostinta hyödyntäviin maatiloihin mies ei ole törmännyt, ainakaan vielä.
”Saa ottaa yhteyttä, jos osaamiseni kiinnostaa. Ja olisi mielenkiintoista tietää, onko muitakin tähän ryhtynyt.”
Lue lisää: Katso video: Janne Laajalahti tekee maatilan varaosia itse 3D-tulostimella
Halvimmat 3D-tulostimet maksavat jokusen satasen – tulostettuja osia käytössä jopa lentokoneissa
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
