Etsikkoaikoja
Sana sunnuntaiksi
Jeesus alkoi soimata niitä kaupunkeja, joissa hän oli useimmat voimatekonsa tehnyt, siitä etteivät ne olleet tehneet parannusta: ”Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Betsaida! Jos teidän kaduillanne tehdyt voimateot olisi tehty Tyroksessa tai Sidonissa, niiden asukkaat olisivat jo aikoja sitten verhoutuneet säkkiin ja tuhkaan ja kääntyneet. Minä sanon teille: Tyros ja Sidon pääsevät tuomiopäivänä vähemmällä kuin te.”
”Entä sinä, Kapernaum, korotetaanko sinut muka taivaaseen? Alas sinut syöstään, alas tuonelaan saakka! Jos sinun kaduillasi tehdyt voimateot olisi tehty Sodomassa, se olisi pystyssä vielä tänäkin päivänä. Minä sanon: Sodoman maa pääsee
tuomiopäivänä vähemmällä kuin sinä.”
Matt. 11: 20–24
”Onko Mikkellii mänijöitä, juna män justiinsa!” Esa Pakarisen simainen sutkaus Kuopion asemalla lienee kaikille tuttu. Näinkin sen voi ilmaista, nimittäin hukatun etsikkoajan. Me kyllä osaamme harmitella menetettyjä mahdollisuuksia, ja toiselta puolen, yleensä myös osaamme jännittää tulevaisuuden tilanteita. Mutta ymmärrämmekö olla ajan tasalla, tässä hetkessä kiinni?
Eilinen nimittäin meni jo, eikä huominen vielä ole tullut
– meillä on oikeasti vain tämä päivä.
”Etsikkoaikojen” pyhänseudun evankeliumissa Jeesus luettelee maineeltaan erilaisia kaupunkeja. Hän soimasi kotiseutunsa Galilean kaupunkeja ja nosti esiin yleensä synninpesinä pidetyt Välimeren satamakaupungit Tyroksen ja Sidonin ja muinaisen pahamaineisen Sodoman. Jeesus tuntuu moittivan toimintansa ydinalueen kaupunkeja nokka pystyssä kulkemisesta – silloin ei näe jalkoihinsa ja kompastuu helposti.
Suuretkin kaupungit voivat sortua, sen on historia moneen kertaan opettanut. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen Amerikan Yhdysvaltoja pidettiin lähes haavoittumattomana, kunnes tuli 9/11/2001.
Neljä viikkoa sitten juttelin sukukokouksessamme amerikansukulaisen John Andrew Koskisen kanssa. Hänen mummunsa (o.s. Poikonen) ja pappansa syntyivät Karstulassa. Vuonna 2001 Koskinen oli Washingtonin varapormestarina. New Yorkin kaksoistornien jälkeen lentokone iskeytyi Pentagoniin. Koskinen piti kaupungissa arjen rullaamassa määräämällä esimerkiksi julkiset kulkuvälineet jatkamaan liikennöintiään.
John Koskinen totesi, että vaikeimpia ovat ongelmat, joita ei ole vielä huomattu tai tunnustettu. Näin taisi käydä, kun muutama arabitaustainen lennonopiskelija sai suurvallan hetkeksi polvilleen. Kylläpä on sen jälkeen piisannut turvatarkastusjonoja. Tällä hetkellä Koskinen johtaa Yhdysvaltain verohallintoa. Hän yrittää löytää veroparatiiseista ja harmaasta taloudesta rahoitusta terveydenhuoltouudistukseen, Obama Careen.
Emme me koon tai maineen avulla voita tai häviä. Enemmänkin on kyse siitä, olemmeko vuosiemme ja lahjojemme mittaisia, ja otammeko oppia virheistämme. Vähemmistökin voi olla oikeassa ja paljon parjatussakin on varmasti hyvää, jos hänelle vain annetaan mahdollisuus.
Nokka pystyssä kulkija ei havaitse eikä myönnä omia ongelmiaan ja hän talloo alleen monia hienoja ja hentoja lähitaimia.
Tarpeellista on onneksi vielä tarjolla. Kristuksen armo tahtoo antaa kaikille junasta jääneille ja etsikkoaikansa hassanneille uuden toivon ja mahdollisuuden – jos se vain meille kelpaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
