vierasyliö Lannan ravinteita voidaan hyödyntää tehokkaammin

Osallistuimme 210 muun henkilön kanssa laatuaan ensimmäiseen ManuREsource-konferenssiin, joka järjestettiin joulukuussa Belgian Bruggessa. Osallistujat 25 maasta edustivat pääasiassa tutkimusta ja yrityksiä, mutta paikalla oli myös paljon poliittisia päättäjiä ja muita

lantakysymyksiä ratkovia.

Konferenssissa luotiin yleiskuvaa lannankäsittelyn haasteista ja nitraattidirektiivin merkityksestä lannan käytön ohjaajana.

Lannan ravinteet kertyvät useissa maissa tietyille intensiivisen kotieläintuotannon alueille. Runsas rehun ja sen myötä ravinteiden tuonti ulkomailta (muun muassa soija) heikentää alueiden ravinnetasetta. Paikallisen tai vähintään kotimaisen rehun käytön lisääminen olisi tarpeen.

Muodostuvan ravinneylijäämän ratkaisemiseksi tarvitaan lannan prosessointia. Tekniikat eivät ole vielä valmiita, vaikka niitä on kehitetty jo kymmeniä erilaisia. Tarvitaan paljon tutkimus- ja kehitystyötä, jotta erilaisten lantojen käsittelyyn löytyy mahdollisimman yksinkertaisia ja kohtuuhintaisia ratkaisuja.

Suuret lantaylijäämät esimerkiksi Belgian Flanderissa ja Alankomaissa ajavat poistamaan lantatyppeä nitrifikaatio-denitrifikaatio-prosessilla typpikaasuna ilmaan.

Lannan poltto on myös yleistä (kolmasosa Alankomaiden kananlannasta), samoin kuin vienti esimerkiksi rakeiksi prosessoituna ulkomaille, kuten Flanderista Ranskaan ja Afrikkaan.

Prosessoinnin ja tai viennin jälkeen lannan typpi ei enää rajoita lannan hyödyntämistä kyseisillä alueilla, mutta teollisesti sidotun typen vapauttaminen takaisin ilmaan tuhlaa resursseja.

Myös peltojen korkeat fosforipitoisuudet voivat rajoittaa lannan käyttöä. Toisaalta monilla pelloilla kaivattaisiin kipeästi lisää orgaanista ainesta, joka eräissä prosessointimenetelmissä menetetään. Lisäksi

orgaanisen aineksen vienti maasta toiseen fossiilisia polttoaineita käyttäen on ilmastonäkökulmasta kyseenalaista.

Prosessoinnin ensisijaisena tavoitteena tulee olla kaikkien ravinteiden järkevä kierrättäminen. Tavoite ei toteudu, jos on ajauduttu tilanteeseen, jossa ylijäämäravinteista tulee päästä eroon keinolla millä hyvänsä.

Alueilla, joissa lantaylijäämä on vähäisempi, riittää usein lannan prosessointi helpommin kuljetettavaan muotoon esimerkiksi separoimalla. Tällöin ravinteet voidaan hyödyntää laajemmalla

alueella sekä kasvinviljelytiloilla.

Olennaista on, että kaikki lantaketjun toimet ennen ja jälkeen prosessoinnin tehostavat ravinteiden hyödyntämistä ja minimoivat päästöjä. Itse toimenpiteet lisäävät kotieläintalouden kustannuksia, mutta toisaalta ravinteiden käytön tehostaminen tuo kustannussäästöjä.

Ennakoivat toimet ovat tarpeen, jotta äärimmäisiin tilanteisiin ei päädytä. Tämä vaatii ajantasaista tutkimustietoa niin lannan ravinteista kuin lannan käsittely- ja hyödyntämismahdollisuuksista. Lannan käytön ohjeistus on oltava oikeassa suhteessa vallitsevaan tilanteeseen nähden.

EU-komission viesti liittyi nitraattidirektiiviin, jonka toimeenpano eri maissa tarvitsee tuekseen ajantasaista tietoa koko lantaketjusta. Puolueetonta tutkimustietoa tarvitaan paitsi lannan käsittelystä, myös eläinten ruokinnasta, lantaan erittyvistä ravinnemääristä sekä lannoitevalmisteista, jotka sisältävät lannan ravinteita.

Keskustelussa nousi esiin myös kysymys, kuinka kauan lannan ravinteet ovat lannan ravinteita. Nitraattidirektiivin mukaan lanta on lantaa myös prosessoituna ja vuodessa lannan mukana saa typpeä käyttää korkeintaan 170 kiloa hehtaaria kohti. Tutkimukselle heitettiinkin haaste osoittaa, milloin lannan ravinteet ovat jo osa muuta lannoitetta.

Nitraattidirektiivin lisäksi

useat muut EU-säädökset (muun muassa luomutuotantoon, ilmapäästöihin, lannoitteisiin, jätteisiin, sivutuotteisiin sekä pakkaamiseen liittyvät säädökset) vaikuttavat lannan ja lantapohjaisten lannoitevalmisteiden käyttöön.

Säädösten tulee olla linjassa toistensa kanssa ja niitä tulee päivittää, jotta myös uusien lantapohjaisten kierrätyslannoitteiden ja maanparannusaineiden käyttö on mahdollista. Tämä vaatii kuitenkin riittävää tutkimusta tuotteista, jotta niiden käyttö ei vaaranna ympäristön ja ihmisten terveyttä eikä ruokaturvallisuutta.

Lannan ravinteiden tehokkaampaan hyödyntämiseen ehdotettiin konferenssissa muun muassa seuraavia toimia: vähemmän rehutuontia alueellisten ravinnetaseiden parantamiseksi,

lantastandardit lannan laatutietojen tarkentamiseksi, lannan prosessoinnin kehittäminen, lannan ja sen ravinteiden kaupallistaminen ja ”lantamarkkinoiden” tukeminen sekä koko lantaketjun huomioiminen lannan ravinteiden tehokkaammaksi hyödyntämiseksi.

Suomessa ja muualla Itämeren alueella on aika toimia juuri nyt, jotta tilanne ei pääse kehittymään liian hankalaksi ja kalliiksi hallita.

Kotieläintuotannon muutokset eivät saa johtaa huomattavan ravinneylijäämäisiin alueisiin, joilla ravinteiden poisto ravinneketjusta on ainoa ratkaisu lainsäädännöllisten tavoitteiden täyttämiseksi.

Poliittisten päättäjien, tutkijoiden, viljelijöiden ja yritysten tulee toimia yhdessä ja etsiä erilaisia ratkaisuja, joista voidaan valita parhaiten kulloiseenkin tilanteeseen sopiva.

SARI LUOSTARINEN

AIRI KULMALA

Luostarinen on MMT:n

erikoistutkija ja Kulmala MTK:n

projektikoordinaattori.

Avaa artikkelin PDF