Taiteilija pärjää Kehä III:n pohjoispuolellakin
Kun Soile Yli-Mäyry piirsi hiekkaan ensimmäisen luonnoksensa unelmastaan, epäilijöitä riitti. Vanha pohjalaistalo ja sen tyhjillään ollut kivinavetta ei kuulostanut lamavuosina järkevältä sijoitukselta.
Onneksi varoitukset menivät ohi korvien. Nyt Taidehallin kesänäyttelyt vetävät tuhansia kävijöitä ja ateljeen rauhassa syntyy suurin osa seuraavan talven näyttelyteoksista.
”Piti lähteä ensin pois, että tuli löydetyksi”, kotikyläänsä paluun tehnyt taiteilija iloitsee.
Taidehallia tehtäessä Yli-Mäyry halusi kerralla priimaa. Siksi päätyseiniin oli saatava kunnon ikkunat.
”Halusin, että valo heittyy kauas. En vielä silloin ajatellut, että tekisin joskus lasiteoksia, mutta nyt ikkunoille on löytynyt tarkoituksensa.”
Tornin rakentamiseen poikkeuslupa heltisi persoonallisilla perusteluilla.
”Pohjalainen horisontaalinen maisema on kuin seisova vesi, mutta ihminen on tulinen ja tappurainen, joten tämän ristiriidan kunniaksi pitää saada torni”, Yli-Mäyry muistelee hymyillen.
”Loppukaneettina oli, että täytyyhän torni olla, ettei tarvitse naapurin riihen kautta mennä kyselemään Taidehallin sijaintia.”
Yhä löytyy ihmettelijöitä, jotka tivaavat, miksi kansainvälisesti tunnettu taiteilija tahtoo viedä teoksensa peltojen keskelle. Heille on luvassa valmis vastaus.
”Taidehalli antaa rohkeutta muille. Olen elävä esimerkki kaikille Kehä III:n pohjoispuolen taiteilijoille ja maalaistytöille, että näillä eväillä kyllä pärjää, jos vaan tahtoo ja tekee pirusti töitä.”
HENNA VAINIO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
