huidunperä Kiihkeät kuusikymmentä minuuttia
Ne meistä, jotka torstaina seurasimme eduskunnan suullisen kyselytunnin televisiointia, koimme peräti kiihkeänoloiset kuusikymmentä minuuttia. Kansanedustajilla, varsinkin oppositiolla, oli aiheinaan etenkin edellispäivän, mustaksi keskiviikoksi kutsutun, uutisannit.
Tasavaltamme on pitkän ja tällä kertaa mediankin suhteellisen rauhallisesti hoitaman vaalitaistelun jälkeen saanut presidentin päähallituspuolueesta.
Kun näin oli tapahtunut, hallitus katsoi aiheelliseksi taas palata syrjään panemaansa tasavallan hankalaan arkeen.
Oppositio otti nyt eduskunnan kyselytunnilla esiin muun muassa edellispäivän lehtiotsikoiden aiheet. Hallitusta hiillostettiin huikean kuntauudistuksen aikeista eli kuntien määrän vähentämisestä yli kolmestasadasta seitsemäänkymmeneen.
Toteutuessaan se ei merkitse vain monien itsenäisten kuntien oman historian päättymistä vaan palvelujensa etääntymistä kuntalaisista.
Samalla todettiin puolustusvoimiemme alasajo paitsi mittavaksi myös erityisen vakavaksi leikkaukseksi.
Muun lisäksi Salon kaupunki joutui kyselytunnilla huomion kohteeksi. Muutamia vuosia sitten pienet lähikunnat itselleen omineessa terhakkaassa Salossa ehdittiin jo iloita sen asemasta uuden presidentin syntymäkuntana. Vaan nyt salolaisia odottaa tuhannen Nokian sikäläisen työpaikan sulkeminen.
Melkoinen työttömyys edessä...
Niin tässä maailmassa vuoroin ylös nostetaan, vuoroin alas lasketaan.
Ilmeistä oli, että hallituksemme siirsi lakkauttamispäätöksiä ja muita hankalia hankkeita, jotta saatiin presidentinvaalit sopuisasti hoidetuiksi.
Suulliset kyselytunnit otettiin eduskunnassa esille vuonna 1960, kun viisitoista edustajaa useasta puolueryhmästä allekirjoitti aloitteen.
Idea saatiin parlamentarismin vahvasta maasta Britanniasta.
Päämääränä oli edistää ja lähentää eduskunnan ja hallituksen keskinäisiä suhteita kohti välittömämpää vuorovaikutusta.
Vuonna 1961 valtioneuvosto asetti komitean valmistelemaan asiaa, ja vuoden 1965 valtiopäivillä uudistus hyväksyttiin ja se sai sijansa osana valtiopäiväjärjestystä.
On toki ollut hiljaisia aikoja, jolloin kyselytunneilla paikalla ovat edustajista olleet lähinnä vain kyselijät ja hallituksesta heille vastaajat.
Innokkaimmat kyselijät tapaavat olla oppositiosta. Heitä ja yleensä puheenvuorojen runsaita käyttäjiä oli muiden muassa 1970-luvulla etenkin Smp:n Veikko Vennamo.
Puheenvuorojensa ja kyselyjensä määrä nousi 272:een muiden edustajien vastaavan luvun noustessa enintään neljäänkymmeneen.
Alkuperäinen kyselyjen tarkoitus on saavutettu. Eduskunnan ja hallituksen suhteet ovat niiden seurauksena lähentyneet ja tiivistyneet.
Aluksi suullisia kysymyksiä esitettiin istuntojen alussa tiistaisin ja perjantaisin. Nyt niille omistetaan torstain iltapäivästä tunti. Se tehokkuus ja joustavuus on viety varsin pitkälle.
Käytössä on nyt kolmas vaalikausi, jolloin kyselijä ilmoittautuu puhemiehelle vasta kyselytunnin alussa. Hallituksen jäsenet taas joutuvat vastaamaan kyselijälle saamatta asiasta ennakkotietoa.
Kysymyksen esittäminen saa kestää vain minuutin.
Vastauksenkin pituus on sama.
Puhemiehen päätösvallassa on, ketkä kyselijöistä saavat puheenvuoron ja missä järjestyksessä. Tunnin ohjelmaan sopii keskimäärin kymmenisen kysymystä vastauksineen.
Käsiteltävinä eivät ole mitkä tahansa aiheet, vaan oppositio puuttuu innolla poliittisista ajankohtaisuuksista varsinkin merkittävimpiin. Samalla on tapana puuttua ajankohtaisiin paikallisiinkin asioihin, kuten nyt puolustusvoimien varuskuntien lopettamisiin.
Uudistus on vauhdittanut ja elävöittänyt eduskunnan työtä ja tehnyt monista edustajista nopeita, taitavia ja iskeviä sanankäyttäjiä.
Kyselytuntien televisioinnin seurausta on, että kansalaisilla on hyvä tilaisuus tutustua paitsi ajankohtaiseen politiikkaan etenkin edustajiinsa näiden työpaikalla istuntosalissa ja hallituksen aitiossa.
Kyselytunneilla sitten tapaa erityisesti korostua pääministerin keskeinen ja ajoittain raskaanoloinen vastuunkantajan rooli.
Huidunperällä näitä asioita pohdittaessa Kylä-Huinala palasi aiheeseen musta keskiviikko. Miehemme totesi, että päivän keskusteluissa erilaisten ajankohtaisten lopettamishankkeiden joukossa herättää huomiota nyt muun muassa kotimainen teollisuutemme.
Viime aikoina saatujen tietojen mukaan alan myyntejä ulkomaiseen omistukseen on suunnitteilla ja tapahtumassa. Vaikuttaa kuin yleensä yhteiskunnan ja kansantaloutemme kotoiset kehittämishankkeet eivät nyt niinkään kuuluisi asiaan.
”Alkaako yleisvaltakunnallinen vanhainkotijärjestelmä pelkkine ylläpitorakenteineen ja eri rakenteiden lakkautuksineen, heikentämisineen olla tulollaan”, Kylä-Huinala huolestuneena kysyy.
Miten lie?
HEIKINTYTÄR
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
