YLIÖ Kauppapolitiikkaa uudistetaan USA:n johdolla

Seuraavien neljän – viiden kuukauden aikana linjataan, millainen kahdenvälisten ja alueellisten kauppasopimusten himmeli rakentuu yhdessä WTO-neuvottelujen kanssa. Tällä hetkellä orkesterin johdon on ottanut USA.

Viime viikolla monien yllätykseksi Tyynenmeren alueelle muodostui uusi kauppa-alue, kun päästiin sopimukseen Trans Pasific Partnershipistä (TPP). Uuden alueen muodostavat Australia, Brunei, Chile, Japani, Kanada, Malesia, Meksiko, Peru, Singapore, Vietnam, Uusi-Seelanti ja USA. Maailmankaupasta nämä muodostavat 40 prosenttia, ja asukkaita alueella on 800 miljoonaa.

Merkittävien teollisuustuotteiden tuotannon lisäksi alueella on suuria maatalousviejiä ja -tuojia.

Japanin markkinoiden avautumista maatalousviejät ovat odottaneet pitkään. Kriittisiksi kysymyksiksi sopimuksen syntymisen kannalta tiedettiin Uuden-Seelannin peräämä pääsy muun muassa Kanadan maitomarkkinoille ja Australian

sokerin vientihalut USA:n markkinoille.

Sopimuksen sisältö on monimutkainen. Eri lähteiden perusteella sopimus antaa

monelle maalle 5–15 vuoden

siirtymäaikoja tullien ja tuontikiintiöiden alasajoon. Esimerkiksi Kanadalle ollaan muodostamassa maidon, voin ja juuston tuontikiintiö rajoittamaan tuonnin kasvu 3,25 prosenttiin vuotuisesta maidontuotannosta. Kaupan teknisten esteiden purusta ei ole vielä tarjolla tietoa.

USA:n keskeistä roolia tässä prosessissa kuvaa uutisoinnin nopea kääntyminen USA:n sisäpolitiikaksi. Sekä demokraattien kaikki presidenttiehdokkaat että kummankin puolueen kongressiryhmät kiirehtivät arvostelemaan tehtyä sopimusta.

Odotettavissa on vielä värikäs keskustelu sopimuksen ratifioinnin yhteydessä. Kritiikin kohteena on työpaikkojen siirtyminen USA:sta halvempiin maihin ja USA:n korkeiden standardien vesittyminen.

Balin ministerikokouksen jälkeen WTO:n odotettiin vihdoin päättävän Nairobissa vuonna 2001 alkaneen Dohan kehityskierroksen. Laajaan sopimukseen ei kukaan enää usko. Saadaanko minipakettiin jotain heikoimmassa asemassa olevien kehitysmaiden tukemisen lisäksi, ratkeaa vasta paikan päällä.

Maatalouden osalta monet haluavat lopettaa vientituen käytön.

EU on pitänyt tiukasti kiinni vientituen eri muotojen tasavertaisesta käsittelystä, jolloin vientitukea ei voisi kiertää vientiluottojen, ruoka-avun tai valtion omistamien vientiyhtiöiden kautta. Ratkaisun synty edellyttää tahtoa erityisesti USA:n, Kiinan, Intian ja Brasilian neuvottelijoilta.

USA, Kiina ja Intia ovat lisänneet sisäisten tukien käyttöä maataloustuotantonsa kehittämiseksi, ja toisaalta USA on siirtänyt tukeaan WTO:n näkökulmasta enemmän markkinoita häiritseviin riskienhallintatyökaluihin.

On selvää, että nämä valtiot eivät tee myönnytyksiä ilman muiden mukanaoloa.

EU:n kannalta tilanne on hankala. Parinkymmenen viime vuoden aikana maatalousuudistukset ovat huomioineet mahdollisen WTO-ratkaisun tukien viherryttämisenä. Nyt muutoksista on vaikea saada hyötyä muissa kysymyksissä.

Presidentti Obaman hallinto

sai neuvotteluvaltuudet kauppasopimuksiin kesällä. TPP:n valmistuttua suunta on nyt USA:n näkökulmasta Atlantin ylittäminen. USA:lta odotetaan tarjousta julkisten hankintojen avaamisesta sekä SPS-pakettia. Lokakuun 19. päivä alkavalta kierrokselta odotetaan myös markkinoille pääsyn ja tariffien uutta tarjouskierrosta.

EU on valmistellut omaa tarjousta, vaikka taustalla on paljon kritiikkiä, miksi pitäisi tehdä toinen tarjouskierros ennen kuin USA on tehnyt edes ensimmäistä vakavammin otettavaa tarjousta.

EU on valmistellut myös uuden tuomioistuinmallin investointisuojaongelmien ratkaisuun. Jää nähtäväksi, miten USA suhtautuu ehdotukseen, kun TPP:ssä on edelleen

käytössä välimiesmenettely.

Monista kuluttajakysymyksistä EU on ilmoittanut pitävänsä tiukasti kiinni. Samaan aikaan gm-lajikkeiden viljelyn kieltäminen jäsenmaakohtaisesti vesittää EU:n neuvotteluasemaa yhtenä yhtenäisenä toimijana.

Lisäksi muun muassa ruhojen pintadesinfioinnin ollaan pikkuhiljaa hyväksymässä uusia aineita, vaikka lähtökohtaisesti pidetään kiinni broilerien

kloorauskiellosta.

Eläinten hyvinvointikin puhuttaa yhtenä kuluttajia askarruttavana kysymyksenä. USA:ssa ei ole liittovaltiotasoista lainsäädäntöä, ja vasta muutamassa osavaltiossa on säädetty lainsäädäntöä eläinten hyvinvoinnista. Eläinten kuljetukseen liittyvä lainsäädäntökin on vuodelta 1873.

Neuvotteluasetelmaan vaikuttaa myös eri lähestymiskulma. EU yrittää luoda kasvua päästäkseen irti talouskriisistä. USA haluaa avata tuotteilleen uusia markkinoita.

Juha Ruippo

johtaja

MTK:n Brysselin toimisto

Avaa artikkelin PDF