Puhti ei lopu
Harmonikkaa soittava musiikin maisteri Anne-Mari Kivimäki ja tanssitaiteen maisteri Reetta-Kaisa Iles puhaltavat puhtia yleisöön tanssimalla, laulamalla ja musisoimalla.
Esityksissä vuorottelevat humoristiset ja välillä herkätkin kappaleet. Duo on perustettu vuonna 2001, jonka jälkeen se on ehtinyt kiertää monissa tapahtumissa.
Viime vuonna Puhti villitsi yleisön muun muassa Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla. Iles kiipesi Kivimäen harteille, hyppäsi ravintolapöydälle tanssimaan ja otti katsojan lasista hörpyn. Yleisö ulvoi naurusta ja taputti käsiään haitarin tahtiin.
Puhti on julkaissut levyn, joka alkaa lupaavasti kipaleella nimeltä Huojuntaa ja valituslaulu. Siinä haitari soi aluksi tarmokkaan koukuttavasti, minkä jälkeen päästään asiaan: ”Jäkä-jäkä, vali-vali, ai-ai-ai-ai, urputi-urputi.”
Kyytiä saavat muun muassa omistusasuntojen hinnat, pakkohiihto, veripalttu, lumityöt, kuivuus, sateet, kyttäys, kateus, naapuri, Sotkan mainokset ja kunnallinen terveydenhuolto.
Tabulaulu puolestaan täräyttää pöytään kutkuttavan litanian erilaisia ”totuuksia”: Toisen uskonnosta ei puhuta. Äitiyttä ei pilkata. Seksi on avioliiton kantava voima. Luonto ja luonnollisuus on aina kaunista. Omaa lastaan ei voi vihata. Vanhuus on rumaa ja ikävää. Nykytanssi ei ole eroottisesti kiihottavaa, eikä Seiska-lehteä lueta muualla kuin hammaslääkärin vastaanotolla.
Äänite huipentuu kappaleeseen Arkaainen reikä. Esiintyjien mukaan ”arkaaiseen reikään putoaminen voi olla erittäin vaarallista, koska sinne putoava joutuu vuoropuheluun oman sisäisen Antero Vipusensa kanssa ja hänen lävitseen syöksyy eräänlainen perinnetulva”.
Kannattaa kuunnella, jos uskaltaa.
KATJA KOLJONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
