Seppo Kalliokoski tekee taidetta ja taloja suomalaisesta puusta
Seppo Kalliokoski kantaa harteillaan puusta ja raudasta tekemäänsä Laumanjohtaja-teosta. Esko Keski-Vähälä Kuva: Viestilehtien arkistoHALSUA (MT)
Ensimmäiset lastunsa Seppo Kalliokoski veisti petäjän kyljestä kouluikäisenä auttaessaan Viljo-isäänsä hirsikehikon teossa. Vähän toisella kymmenellä Seppo teki itselleen jo puuhevosia ja puuäijiä.
Kalliokoski asuu rakentamassaan hirsitalossa. Hän on tehnyt taloja muillekin ja niiden lisäksi tavallisia saunoja sekä savusaunoja kiukaineen. Sivutöinä on syntynyt erikoisovia, ikkunoita, puuportaita ja soittimia.
Nykyiset energiamääräykset pyrkivät kasvattamaan seinän paksuutta. Puuseinän pitää olla jo kohta niin paksu, ettei nykypetäjistä niin paksuja hirsiä pysty veistämäänkään.
Pelkkä U-arvoon tuijottaminen tuo yhteiskunnalle säästöjä ehkä energiakuluissa, mutta saattaa tuoda monikertaiset sairaskulut.
”Hirsiseinä on yksiaineinen, se kerää keväällä hirmuisesti auringonlämpöä talteen”, Kalliokoski sanoo.
Jos rakennuksen nurkat ovat tiiviit, lämpö ei karkaa ainakaan seinistä.
Ennen vanhaan puutalon rakentaja ymmärsi koko talon teon. Nyt moni ammattilainen tekee osia taloon, kokonaisuus ei aina ole kenenkään hallinnassa.
”Puurakentamista on harjoiteltu satoja vuosia”, Kalliokoski muistuttaa.
Huonosti tehdyt talot ovat hävinneet, parhaat ovat jäljellä. Vanhoista vielä pystyssä olevista hirsirakennuksista kannattaa ottaa mallia.
Ilman mallia Kalliokoski joutui tekemään kaksi kirkkoa. Korpholmenin kirkko Kruunupyyssä vihittiin käyttöön kesäkuussa 2007.
Kalliokoski suunnitteli kirkon 8 kertaa 8,5 metrin laajuisen hirsirungon ja sisustuksen. Rakentaminen kesti kaksi vuotta.
Kruunupyyhyn Kalliokoski oli tekemässä myös Påraksen kappelia. Töissä oli paljon talkooväkeä.
Eteläisimmät hirsirakennuksensa Kalliokoski on tähän mennessä tehnyt Tammisaareen, pohjoisimmat Nuorgamiin.
Kalliokoski on tyytyväinen, kun hirsi- ja puurakentaminen on elpynyt ja se kiinnostaa monia ihmisiä. Hän on käynyt kurssittamassa rakentajia eri puolilla Suomea.
”Suomessa kasvaa hyvää puuta. On hullua, että sitä käytetään muuhun kuin rakentamiseen”, Kalliokoski sanoo.
Selluksi kannattaa hänen mielestään keittää mieluummin eukalyptusta kuin suomalaista mäntyä, kuusta tai haapaa.
Taidetta Kalliokoski kokee tehneensä ensimmäisen kerran 40 vuotta sitten. Vuosi vuodelta taiteen teko on lisääntynyt.
Pohjanmaan taidetoimikunnan täksi vuodeksi myöntämä apuraha lämmittää suuresti miehen mieltä. Se tuo taloudellista perusturvaa.
Vielä suurempi merkitys apurahalla on hyväksyntä. ”Saan olla virallisesti kylähullu.”
Aiemmat Kalliokosken saamat puolenkymmentä taiteilija-apurahaa ovat olleet korkeintaan puolen vuoden kestoisia.
Pietarissa Suomen instituutissa oli huhtikuun ajan esillä neljä Kalliokosken työtä, ihmisen torsoja. Samassa paikassa nähtiin myös kahden muun Puunkuokkijan töitä. Puunkuokkijaryhmään kuuluvat Kalliokosken lisäksi juvalaiset puutaiteilijat Kari Kärkkäinen ja Matti Kurkela.
YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n päämajassa Roomassa Puunkuokkijoiden töitä oli esillä yli kahden kuukauden ajan. Kalliokosken yksi työ oli 700 paanusta rakennettu Suoja.
Taiteilijan mielestä näyttelypaikka oli keskeinen. Talossa on töissä 3 600 kansainvälistä asiantuntijaa.
Sama näyttely kiersi ensin Unkarin ja Slovenian kulttuuripääkaupungit.
Vuonna 2014 Euroopan kulttuuripääkaupunki on Ruotsin Uumaja. Kalliokosken töitä on pyydetty sinnekin.
Tilaustöitä Kalliokoski tekee harvoin. Perhon keskustassa on yksi tilaustyö, Arsirinki.
Liikenneympyrässä on olympiavoittaja Arsi Harjun korkuinen (183 cm) teräskuula. Ringin läpimitta on sama kuin Sydneyn kultamitalityöntö 21,29 metriä.
”Kuulaan meni ruostumatonta terästä kaksi tonnia”, tekijä muistelee.
Terästä ja rautaa taiteilija muotoilee entiseen navettaan tekemässään pajassa. Ahjossa tarvittavat hiilet mies polttaa itse tervaksista.
Maaseudulla taiteilijalla on tilaa touhuta, kaupunkiasunnossa puuha ei onnistuisi. Pihapiirissä on kenttäsaha, jolla Kalliokoski sahaa pyöreät rakennuspuut kanttisiksi. Vanhaan traktoriin rakennetulla nosturilla painavakin hirsi siirtyy ja asettuu paikoilleen.
Osa töistä on suuria, esimerkiksi kahdeksan metriä pitkä Kalevalan kyy. Kalliokosken kalevalaisissa aiheissa yhdistyvät usein puu ja rauta.
Huittislaisesta pihakoivun tyvestä Kalliokoski teki Matka-nimisen taideteoksen. Se on kannellinen arkku, jonka toiseen päätyyn on koverrettu taitelijan jalkapohjan jäljet. Teos painaa monta sataa kiloa.
Kirpputoreilta taiteilija ostaa vanhoja käsityökaluja. Ne ovat nykyisinkin käyttökelpoisia ja lisäksi arjen taide-esineitä. Yksi mieluisimmista käsityökaluista on tervatynnyrin uurrehöylä vuodelta 1770.
Kalliokosken suvun puutyöperinne ei katkea. Taideteolliseksi muotoilijaksi valmistunut ja arkkitehdiksi opiskeleva poika Jussi on jo tehnyt puurakennuksia perinteisin menetelmin.
REIJO VESTERINEN
Suomessa kasvaa
hyvää
puuta.
On hullua,
että sitä käytetään muuhun kuin rakentamiseen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
