Tulee tuomitsemaan eläviä ja kuolleita
SANA tuomiosunnuntaiksi
Jeesus sanoi opetuslapsille:
”Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.”
Silloin nämäkin kysyvät: ”Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.”
Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.
Matt. 25: 31–46
Kirkkovuoden päättyessä muistetaan, että kaikki päättyy kerran.
Jeesus nousi taivaaseen, taivaallisen Isänsä rinnalle. Hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
Jeesus osoitti meille, mikä on Jumalan tahto, hyvää ja oikein. Hän opetti meitä rakastamaan toisiamme ja kaikkea, minkä Jumala on luonut. Hänelle me olemme myös vastuussa siitä, mitä teemme.
Kerran tulee viimeinen päivä. Silloin toteutuu oikeus ja Jumalan hyvä tahto.
Tuomiosunnuntain aihe on puhutteleva kaikille, mutta erityisesti niille, jotka torjuvat kirkon sosiaalietiikan. He ajattelevat, ettei kirkko saa puuttua yhteiskunnallisiin epäoikeudenmukaisuusiin. Heistä osa perustelee kantaansa sillä, että sosiaalipolitiikka ei kuulu kirkon tehtävään – pysyköön kirkko lestissään, he sanovat. Osa perustelee kantaansa sillä, että he keskittyvät hengellisiin asioihin – eivät maallisiin.
Mitä puhuu tuomiosunnuntain evankeliumi? Rakkauden kaksoiskäsky ja kultainen sääntö ovat yhdensuuntaiset kirkkovuoden viimeisten päivien raamatuntekstien kanssa: toiselle ihmiselle tulee tehdä hyvää ja sen, minkä toivot itsellesi tehtävän, tee se lähimmäisellesi.
Tekopyhyys ei auta, sillä Jumala katsoo syvemmälle. Voimme saada kunniaa ihmisten edessä urhoollisuudestamme tai ahkerasta vapaaehtoistoiminnasta. Ihmisten edessä saamamme kunnia ei auta viimeisellä veräjällä. Elämässä on kysymys jostakin suuresta ja valtavasta.
Jeesus puhui näin: ”Kerran saapuu Taivaallinen kuningas. Hän kutsuu kaikki luokseen. Silloin tulee näkyviin ero hyvien ja pahojen välillä.”
Hyville kuningas sanoo: ”Tulkaa. Te saatte Taivaallisen isän siunauksen. Taivaan kodissa odotetaan teitä. Minulla oli nälkä, ja annoitte minulle ruokaa. Minulla oli jano, ja annoitte minulle juomaa. Minä oli koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minulla ei ollut vaatteita ja te puitte minut. Minä olin sairas ja te kävitte katsomassa minua.”
Silloin hyvää tehneet vastaavat: ”Taivaallinen kuningas. Emme ymmärrä. Emme me ole koskaan auttaneet sinua.”
Kuningas vastaa heille: ”Tämä on varma totuus! Kun autoitte yhtä pientä ja heikkoa silloin te autoitte minua.”
Toisille kuningas sanoo: ”Menkää pois! Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juomaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minulla ei ollut vaatteita, mutta te ette antaneet niitä minulle. Minä olin sairaana, mutta te ette käyneet minua katsomassa.”
Silloin nämä kysyvät: ”Emme ymmärrä. Milloin näimme sinun kärsivän, emmekä auttaneet sinua.”
Kuningas vastaa: ”Tämä on varma totuus! Silloin, kun ette auttaneet pientä ja heikkoa, ette auttaneet minua.”
Tämä on suuri ero. Jumala on kaikkia lähellä, mutta jotkut hylkäävät hänet ja hänen tahtonsa.
Rukous
Jeesus Kristus, sinä maailmankaikkeuden Kuningas.
Sinä tiedät, mitä hyvää ja mitä pahaa, me olemme tehneet. Auta meitä näkemään totuus. Sinä rakastat jokaista ja annat anteeksi.
Auta meitä ymmärtämään, että jokainen ihminen on meidän rakkautemme arvoinen.
Anna meille voimaa vastustaa pahaa. Anna meille rohkeutta tehdä hyvää. Auta meitä luottamaan, että kerran tulee päivä kun kaikki on hyvin ja oikein.
Aamen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
