Metropolin meininki
Kuntaministeri Henna Virkkusen (kok.) nimittämät kuusi selvittäjää esittivät viime viikolla alustavat ehdotuksensa Helsingin seudun uudeksi kuntarakenteeksi ja metropolihallinnoksi.
Alueellemme esitetään nyt todella isoja muutoksia. On keskustelun aika. Mikä on metropolin meininki?
Selvitysmiesten raportissa on hyvää analyysiä ja tärkeitä huomioita mutta enimmäkseen vääriä johtopäätöksiä. Tekstissä näkyy se, että johtopäätökset oli etukäteen päätetty: kuntaliitokset ja metropolihallinto.
Niinpä tähän tavoitteeseen selvitysmiehet nyt pyrkivät, ja maan hallitus siihen aluettamme patistaa. Selvitysmiehet antavat väliraportissaan kolme vaihtoehtoa, jotka ovat kaikki kuntaliitoksien ja metropolihallinnon erilaisia muunnelmia.
Nykyinen kuntarakenne ei maan hallitukselle kelpaa, ei edes suurten kuntien metropolialueella.
Kuntalaisten ja kuntatalouden kannalta keskeinen kysymys sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä jää metropoliselvityksessä käsittelemättä. Tähän kysymykseen pitäisi keskittyä huomattavasti nykyistä vakavammin, jotta sairaana saisi apua jatkossa sujuvasti ja ikäihmisten hoito olisi laadukasta.
Julkisessa keskustelussa luodaan mielikuvaa, että nyt on pakko tehdä kuntaliitoksia, ikään kuin vaihtoehtoa ei kerta kaikkiaan olisi. Suurten kuntayksiköiden erinomaisuutta ei ole kuitenkaan pystytty perustelemaan, ainakaan faktapohjalta tai tutkitusti.
Ainakaan ihan helpolla pakkoliitoksia ei voida tehdä, sillä päätösvalta on juuri valituilla valtuustoilla.
Kuntaliitosten välttämättömyyttä on perusteltu muun muassa työmatkaliikenteen vähentämisellä ja ikäihmisten määrän kasvulla. Oman käsitykseni mukaan työmatkat eivät kuntaliitoksilla lyhene, eikä väestökään nuorene päivääkään.
Yksi peruste on kilpailukyvyn parantaminen. Voi tietysti kysyä, ovatko vaikkapa Kouvola tai Salo nyt erityisen kilpailukykyisiä, kun seuduilla on tehty suuret kuntaliitokset. Suoraan sanoen, ei siltä näytä.
Kuntaliitoksia tehtäköön toki jatkossakin siellä, missä se järkeväksi koetaan. Viime vuosina niitä on Uudellamaallakin tehty useita, viimeksi Lohjan, Loviisan ja Raaseporin seudulla.
Selvittäjät esittävät myös uudisrakentamisen kieltämistä asemakaava-alueiden ulkopuolella. Vastustan tällaista esitystä. Maaseuturakentaminen on jo ennestään varsin rajoitettua. Toki isommat uudet asuinalueet kannattaa kaavoittaa nykyisten taajamien yhteyteen ja joukkoliikenneyhteyksien ja palveluiden lähelle.
Kansalaisilla pitää kuitenkin olla vapaus valita, asuako kaupungissa, taajama-alueella vai haja-asutusalueella. Erilaiset valinnat sopivat erilaisille ihmisille eri elämäntilanteissa.
Uudisrakentamisen kieltäminen asemakaava-alueiden ulkopuolella johtaisi uusmaalaisen maaseudun autioitumiseen. Maaseutua on muuten jopa metropolialueella, tiedän sen itsekin katsomalla kotitaloni ikkunasta ulos.
Oikea vastaus metropolialueen ongelmiin olisi tiiviimpi yhteistyö ainakin joukkoliikenteen järjestämisessä, seudullisessa kaavoituksessa, kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tuotannossa ja segregaation ehkäisyssä. Tämä voidaan järjestää maakuntaliiton puitteissa, jolloin saadaan koko Uudenmaan alue reunoja myöten yhteistyöhön mukaan.
Uudenmaan liitto voisi muodostaa haikaillun metropolihallinnon, jonka edustajat voitaisiin valita suorilla vaaleilla kuntavaalien yhteydessä. Uudenmaan liitto voisi myös laatia koko alueelle metropolikaavan, jonka voisi jalostaa nyt käsittelyssä olevan maakuntakaavan pohjalta.
Metropolihallinnon verotusoikeudelle en nyt kuitenkaan oikein lämpene. Hallinto voidaan kustantaa kuntien jäsenmaksuosuuksin nykyiseen tapaan. Raskasta uutta hallintoa emme tarvitse.
Antti Kaikkonen
kansanedustaja (kesk.)
Tuusula
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
