Itämereen upotetut sotakemikaalit kulkeutuvat kaloihin, entä ihmisiin? Rahaa vaaditaan myrkkyjen tutkimiseen ja poistamiseen

Itämeren syvänteissä ruostuu satoja tuhansia tonneja taistelukemikaaleja, jotka kulkeutuvat vesieliöihin.  Kuva: Carolina Husu

Suomen aluevesillä ei nykytiedon valossa ole upotettuja kemiallisia aseita. Kysymys pohjassa lojuvista, toisen maailmansodan aikaisista aseista on ajankohtainen, kun muun muassa tuulivoimapuistoja rakennetaan kiihtyvällä tahdilla merelle.

Professori Paula Vanninen Helsingin yliopiston Kemiallisen aseen kieltosopimuksen instituutista (Verifin) kertoo, ettei Itämereen rakennettujen kaasuputkien reiteillä ole sijainnut aseiden hautausmaita.

Kaiken kaikkiaan Itämeren pohjaan arvioidaan upotetun noin 50 000 tonnia kemiallisia aseita ja ainakin 200 000 tonnia tavallisia ammuksia.

Lentopommit, tykistöammukset, miinat, kranaatit ja muut ammukset sisältävät muun muassa sinappikaasua, adamsiittia ja clark1-nimistä arseeniyhdistettä.

Ruostuvista ammuksista vuotavat myrkyt päätyvät tutkimusten mukaan sedimentteihin ja vesieliöihin. Kemisti Hanna Niemikoski Suomen ympäristökeskuksesta (Syke) kertoo, että pieniä pitoisuuksia on mitattu muun muassa turskista, kampeloista ja hummereista ja katkaravuista.

Tarvitaan lisää tutkimustietoa, vaikuttavatko merenelävistä havaitut asemyrkkyjen pienet pitoisuudet niitä syöviin ihmisiin.

”Uhka meren ympäristölle ja kuluttajille on todellinen”, Vanninen arvioi.

Tutkijoiden mukaan ongelma on, että aseista vapautuvat yhdisteet voivat muuntua eliöissä ja pohjan mikrobien käsittelyssä jopa entistä myrkyllisemmiksi.

Mikrobien kykyä hajottaa taistelukemikaaleja tutkitaan Suomen Akatemian rahoittamassa Wartox-projektissa.

Kemikaalitynnyreitä Itämeren pohjassa.  Kuva: Kuvakaappaus Verifinin esityksestä

Valtaosa aseista lepää Itämeren hapettomissa syvänteissä, joista myrkyt saattavat lähteä liikkeelle Tanskan salmelta ajoittain saapuvien suolapulssien sekoittaessa meriveden kerrostumia. Lisäksi suolapulssit saavat turskat hakeutumaan myrkkysyvänteisiin.

Kysymys herää, kuka uskaltaa nostaa aseet maalle purettaviksi ja millä tekniikalla? Vai voitaisiinko pohjia putsata mikrobeilla?

Vannisen mukaan Saksassa on pieniä yrityksiä, jotka ovat kehittäneet lupaavia tekniikoita aseiden sisällön tunnistamiseksi ja myrkkyjen tuhoamiseksi. Urakkaan sekä tutkimukseen tarvittaisiin lisää rahaa ja eri tahojen yhteistyötä.

Vannisen mukaan aseet ovat toisen maailmansodan liittoutuneiden dumppaamia ja aihepiiriin liittyy paljon poliittista vääntöä. Aseiden sijaintia käsitteleviä asiakirjoja on muun muassa salattu.

Kaikissa maailman merissä upotettuja kemiallisia aseita arvioidaan olevan ainakin 1,6 miljoonaa tonnia.

Syke järjesti aiheesta seminaarin maanantaina Helsingin keskustakirjasto Oodissa.