Tankin täydeltä valkoista kultaa
Markku Vuorikari Joka toinen päivä tilalla vieraileva maitoauto on lehmille tuttu näky. Kuva: Viestilehtien arkistoRUOKOLAHTI-
TAIPALSAARI-IMATRA (MT)
Tie polveilee läpi keväisen aamun kuulaan vihreyden. Aurinko valaisee jo kirkkaasti. Kun kello näyttää puolta kahdeksaa, vastaan on valtatien jälkeisellä runsaan tunnin matkalla tullut vain yksi auto.
”Rauhassa täällä saa yleensä ajella”, Osuuskunta Tuottajain maidon alueella Etelä-Karjalassa liikennöivä Osmo Melanen toteaa.
Se on yksi työn eduista. Maitokuskin ei juuri tarvitse ruuhkissa ajaa. Muita bonuksia ovat kauniit maalaismaisemat ja hyväkuntoiset tiet. Lisäksi välillä voi saada kahvit maidonkeruun lomassa.
”Samoja maisemia jaksaa katsella, koska luonnossa tapahtuu melkein koko ajan. Syksyn pimeät, talven liukkaat ja kesäisen aamuyön pitkät varjot ovat tämän työn rikkaus.”
Reittien varrella Melanen on nähnyt myös karhuja, susia ja ilveksiä. Nekin liikkuvat silloin, kun muut ovat hiljaa.
Maitotilalla kuljettaja laskeutuu hytistä, vetää letkun maitohuoneeseen ja imaisee lastin säiliöautoon. Pihassa ei viivytä kauan, sillä maitoa virtaa kyytiin 600 litraa minuutissa.
Jokaisella tilalla kuljettaja kurkistaa tankkiin, tekee aistinvaraisen arvion ja nappaa pipetillisen maitoa talteen antibioottitestausta varten.
Testien avulla minimoidaan vahinko silloin, jos maitolastiin on jostain syystä joutunut lääkejäämiä. Tätä tapahtuu Valion mukaan silloin tällöin, mutta harvemmin kuin viikoittain.
Liikennöitsijä vastaa maidosta tilalta meijeriin asti. Melasen yritys kuljettaa täyden yhdistelmällisen maitoa Joensuuhun kolme kertaa kahden vuorokauden aikana.
Valion tiloilta kerätään keskimäärin runsaat 1 100 litraa maitoa tilaa kohden.
Periaate on kerätä kaikki Valion tuottajien maito. Pienin joka toinen päivä kerättävä määrä on 80 litraa, kertoo kuljetuspäällikkö Petteri Laine.
”Markkinointi on tosi helppoa. Tavara haetaan pois joka toinen päivä automaattisesti ja tili tulee säännöllisesti”, toteaa ruokolahtelainen maidontuottaja Heikki Liukkonen tyytyväisenä.
Hän nauttii siitä, että maidontuottajana työt ja työnjohto ovat omissa käsissä.
Ruokolahtelainen Mika Siitonen kaipaa tuottajien työlle lisää arvostusta. ”Välillä ohikulkijat pysähtyvät katselemaan ja kuvaamaan lehmiä. Se piristää.”
Melasen kuljetuksen maitoauto on yksi tasan sadasta Valion maitoa kuljettavasta autosta. Määrä vähenee vuosittain niin kuin tilatkin.
Kaikki autot ovat yksityisten liikennöitsijöiden omia. Osuuskunnat omistavat säiliön ja keruulaitteiston.
Maitoautot ovat yleensä varsin uusia, sillä kaluston oikkuiluun ei ole varaa. Melasen Mercedes on joka päivä ajossa 20 tuntia ja kilometrejä kertyy vuodessa 300 000.
”Auto kestää 2–3 vuotta, sitten on vaihdettava uuteen.”
Melasen lisäksi yrityksessä työskentelee neljä muuta kuljettajaa. ”Tämä tuntuu olevan haluttua työtä. Kuljettajia on löytynyt mukavasti ja vaihtuvuus on pientä.”
Työn vähemmän mukaviin puoliin kuuluvat yövuorot, aikaiset herätykset ja huonot kelit.
”Maitoa haetaan kaikkina vuorokauden aikoina, joka päivä, säällä kuin säällä”, Melanen kiteyttää.
Maito on haettava säännöllisesti, jotta tilojen lypsyrytmi pysyy ja tilasäiliöön mahtuu taas uusi lypsykerta.
Koko ikänsä maitoa kuljettanut mies suhtautuu luonnonilmiöihin varsin rauhallisesti.
”Stressiä ei pidä ottaa. Keli otetaan huomioon, mutta koko ajan mennään eteenpäin.”
Laineen mukaan maitoautojen reiteillä on paikkoja, joihin jopa hiekoituskalusto kieltäytyy ajamasta.
Pohjoisimmassa Lapissa kipakat pakkaset panevat auton ja välillä kuljettajankin koville. Kauimmaisilta tiloilta Oulun meijeriin on matkaa lähes 700 kilometriä.
Saimaan rantamilla kulkevan Melasen reitin vaikeimpia paikkoja ovat mäkiset ja kaltevat tiet jäisillä keleillä. Niistä selvitään yleensä viimeistään laittamalla pyöriin ketjut. ”Niillä mennään perille varmasti.”
Eniten säännöllisyydestä jouduttiin poikkeamaan vajaat pari vuotta sitten Asta- ja Veera-myrskyjen myllättyä seudulla.
Tiet saatiin auki muutamassa päivässä, mutta osalla tiloista keräily taukosi pariksi viikoksi sähkökatkon vuoksi.
Mieleenpainuvia hetkiä mahtuu uraan muitakin.
Muutaman kerran tienlaidassa on räjähtänyt miina, kun maitoautoa on sotaharjoituksessa luultu maaliosaston autoksi. ”Vahingoilta on onneksi vältytty”, Melanen naurahtaa.
Kerran emäntä tuli kuljettajaa vastaan pihalla keskellä yötä ja pyysi avuksi vasikkaa vetämään.
”Isäntä oli pois kotoa, eikä hän saanut kookasta vasikkaa yksin ulos. Jaloissa oli ketjut valmiiksi vetämistä varten. Kun vasikka oli syntynyt, keittiössä odotti kahvi.”
Maitokuski näkee aitiopaikalta maaseudun muutoksen.
Maitotilojen lisäksi kovaa vauhtia harvenevat koulut, kyläkaupat ja muut palvelut. Tulevassa iltavuorossa maito haetaan taas yhdeltä tilalta viimeisen kerran.
”Se on haikeaa”, Melanen sanoo vakavana.
Onneksi reiteille mahtuu myös tiloja, joissa nuori polvi tarttuu rohkeasti toimeen, jatkaa ja laajentaa. Maidon hakeminen ensimmäistä kertaa uudesta maitohuoneesta on juhlallinen hetki.
”Silloin siellä on varmasti myös isäntä ja emäntä paikalla. Fiilis on hieno, varmasti myös heillä.”
Kun maito virtaa tilasäiliöstä auton säiliöön, kuljettaja piipahtaa välillä auton kyljessä olevalla luukulla.
Siellä kulkevat tuottajamyymälästä tilatut tuotteet. Maitohuoneeseen nostetaan paluupostissa juustoja, pesuaineita ja paalinarua, välillä rehuakin.
”Tämä on tosi hyvä palvelu. Meiltäkin on tuottajamyymälään 80 kilometriä”, pojan ylioppilasjuhliin juustoja tilannut ruokolahtelainen Sirpa Pellinen kiittää.
Postilaatikkoon kuski tiputtaa tulosteen maitomäärästä sekä Valion tuottajapostia.
Aamulla viideltä alkanut kierros Ruokolahdella, Taipalsaarella ja Imatralla päättyy iltapäivällä kolmen maissa.
Takana on 22 tilaa ja noin 400 kilometriä. Tankissa ja perävaunussa hölskyy yhteensä 35 000 litraa, eli yli 10 000 euron arvosta maitoa. Lasti viedään Valion juustolaan Joensuuhun, missä siitä tehdään muun muassa Polar-juustoa.
Auto palaa lähtöpisteeseen Parikkalan Särkisalmelle kahdeksalta illalla. Silloin ratin taakse hyppää uusi kuljettaja, joka kiertää toisen reitin tiloja aamuviiteen. Tällä välin tilasäiliöt jo täyttyvät uudelleen Ruokolahden reitillä.
TERHI TORIKKA
Maidon
hakeminen
ensimmäistä kertaa
uudesta maito-
huoneesta on
juhlallinen hetki.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
