Merimieskirkko on pieni Suomi
Merimieskirkolta odotetaan saunaa, majoitusta ja Hesaria. Brysselissä kirkon toimenkuva on laaja.
Johtava sosiaalityöntekijä Piia Lännenpää ja merimiespastori Katri Oldendorff kirkon kahvilassa. Kuva: Juha ROININEN / EUP-IMAGESBRYSSEL
Kun Merimieskirkko vuonna 1875 perustettiin, oli päätyönä merimiesten sielunhoito. Kirkko tarjosi kaukana matkaaville pienen palan koti-Suomea.
Vaikka merimiehiä on nykyisin vähemmän, on Suomea ulkomailla kaipaavien määrä lisääntynyt.
Siksi Brysselin merimieskirkko on laajan suomalaisen yhteisön tukikohta ja kohtauspaikka.
Siellä käyvät partiolaiset auttamassa, Suomi-klubi kokouksissa ja Martat järjestävät tilaisuuksia. Sauna lämpiää lähes joka päivä.
Kahvilasta saa ruisleipää, pullaa ja torstaisin hernekeittoa. Yläkerrassa on kirjasto ja perheille on monenlaista ohjelmaa.
Sielunhoitoa ei ole unohdettu
Merimieskirkko auttaa suomalaisia myös henkisesti.
”Kulkureita riittää ja monelle voi olla vaikea palata Suomeen. Tarina on usein, että on lähdetty karkuun jotain, mitä ei haluta kohdata. Paljon on sellaisia, jotka oikeasti tarvitsevat sielunhoitoa, saunan ja ruokaa. Apu tapahtuu usein piilossa”, johtava sosiaalityöntekijä Piia Lännenpää sanoo.
Myös merimiestyötä tehdään edelleen.
”Merimieskirkkolainen on tottunut liikkumaan ja kantamaan tavaroita. Olemme läsnä, vaikka kirkolla ei ole enää seiniä kaikkialla. Laivatyötä tehdään menemällä laivoihin”, Benelux-maiden merimieskirkon johtaja Katri Oldendorff sanoo.
Merimieskirkon perustamisen aikaan merimiestyö oli syy lähteä maailmalle. Nykyisin syitä on paljon enemmän ja lähtijät usein nuoria.
Merimieskirkolle ei ole väliä, miksi on lähdetty, siellä apua tarjotaan kaikille.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
