Yleiskaava voi viedä hakkuutulon kaupungeissa
HYVINKÄÄ (MT)
Hyvinkäällä sijaitsevan Sveitsin ulkoilualueen metsissä ei voi tehdä hakkuita ilman kunnalta anottua maisematyölupaa. Päätehakkuu ei virkistysalueeksi kaavoitetussa metsässä ole käytännössä mahdollinen lainkaan.
Hyvinkäällä yleiskaavat peittävät lähes koko kaupungin maa-alan. Metsä- ja kitumaasta yli 90 prosenttia on kaavoitettu.
”Ikävimmillään on ollut sellainen tilanne, että metsänomistaja on säästänyt metsiä jälkipolville ja lykännyt hakkuita. Sitten metsäalue onkin kaavoitettu ja hakkuita ei ole enää voinut tehdä”, kertoo Metsänhoitoyhdistys Uusimaan metsäneuvoja Pasi Nyman.
Nyman kuitenkin korostaa, ettei kaavoitus automaattisesti ole haitaksi metsätaloudelle.
Alueita, joissa hakkuut ovat kielletty tai siellä vaaditaan maisematyölupa, on yleensä vain kaupunkien välittömässä läheisyydessä. Hyvinkäälläkin suurin osa metsistä on kaavoitettu nimenomaan metsätalouden käyttöön.
Metsäntutkimuslaitoksen tekemän selvityksen mukaan yleiskaava-alueiden pinta-aloissa on suurta vaihtelua kuntien välillä.
Hyvinkäällä puuntuotantoa rajoitetaan kaavoituksella noin 17 prosentilla metsä- ja kitumaasta.
Kunnan kaavoituspäällikkö Anne Jarva kertoo, että rajoitusten tarkoituksena on turvata virkistys ja ulkoilualueiden käyttö sekä erityisen tärkeät luontokohteet.
”Rajoitukset koskevat sellaisia metsänhoitotoimia, jotka muokkaavat merkittävästi maisemakuvaa”, Jarva toteaa.
Erityisen tärkeitä luontokohteita, kuten järvien ja purojen rantoja, metsänkäsittelyltä suojaa tosin jo metsälakikin.
Jarva vakuuttaa, että maanomistajat pyritään ottamaan kaavoitusta tehdessä huomioon. Hän kuitenkin myöntää, että kun kaavaa aikanaan tehtiin, niin vyöhykkeiden rajaukset tehtiin reilulla kädellä. Myöhemmin niitä on kavennettu alkuperäisestä.
Virkistysalueeksi kaavoitetussa metsässä hakkuita hamuavan on anottava kunnasta maisematyölupaa.
Luvan saaminen vie aikaa ja siitä koituu metsänomistajalle kustannuksia.
”Esimerkiksi pienehköllä ensiharvennuskohteella hakkuista saatavat tulot saattavat huveta itse lupaan”, Nyman toteaa.
Lisäksi hän huomauttaa, että esimerkiksi kirjanpainajan vaivaamissa metsissä luvan viipyminen voi aiheuttaa mittaviakin taloudellisia tappioita metsänomistajalle. Tuhon vaurioittamat puut pitäisi päästä korjaamaan metsästä mahdollisimman pian niiden löytymisen jälkeen.
Metsäneuvoja tarkistaa aina mahdolliset maisematyölupavaatimukset metsänomistajan hakkuukohteilla ja auttaa tarvittaessa luvan hakemisessa.
Itsenäisesti metsiä hoitavan metsänomistajan on oltava asiassa itse aktiivinen.
”Metsänomistaja ei välttämättä edes tiedä, miten kaava vaikuttaa metsään, sillä se ei tule prosessin missään vaiheessa ilmi”, Nyman sanoo.
Tietämätön saattaa tehdä hakkuun metsässä, jossa se on kielletty tai sitä on rajoitetaan.
Myös puun ostajat saattavat karsastaa maisematyölupakohteita, mikä voi periaatteessa laskea puun hintaa.
Se on ymmärrettävää. Jos puut saa muualta helpommalla, miksi vaivautua lupamenettelyyn ja hakkuurajoituksiin.
Nymanin mukaan Hyvinkäällä puun hinta on pysynyt muuta maata vastaavalla tasolla.
Vaikka hinnassa ei keskimäärin ole suuria heittoja, yksittäisen metsänomistajan leimikon kiinnostavuuteen kaavoituksella voi kuitenkin olla iso merkitys.
Metsäntutkimuslaitoksen mukaan Hyvinkäällä yleiskaavamerkintöjen käytönrajoitukset pienentävät suurimpia kestäviä hakkuukertymiä ja kantorahatuloja noin seitsemän prosenttia.
Hakkuista luopuminen lupavaatimusten takia voi vähentää hakkuutuloja kunnassa jopa neljänneksen, selvityksessä arvioidaan.
AURA PILKAMA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
