Leivän nälkä

SANA SUNNUNTAIKSI

Jeesus sanoi:

”Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole. Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.” Joh.6:48–51

Kotikirkkoomme tulija joutuu kulkemaan porraspäässä olevan, käsi ojossa jalkapuolena seisovan vaivaisukon ohi. Kahdesta asiasta tuo surkeannäköinen puu-ukko minua muistuttaa.

Ensiksikin siitä, että tämä kirkko rakennettiin pian 1800-luvun suurten nälkävuosien jälkeen. Tällaisia käsi ojossa vastaan tulevia kerjäläisiä liikkui noina vuosina paljon myös näillä, tavallisesti niin viljavilla lakeuksilla, etsimässä ja pyytämässä leipää.

Mutta vieläkin, kauan nälkävuosiemme jälkeen tuo surullinen hahmo muistuttaa toisaalta siitä, että köyhyyttä ja nälänhätää ei ole maailmasta saatu pois.

Oudolle kirkkovieraalle vaivaisukon näkeminen on puhuttelevaa, mutta tutut ovat siihen tottuneet niin, ettei sen olemassaoloa juuri huomata.

Samalla tavalla me totumme nälän kuvauksiin lehdissä ja TV:ssä. Miten voikaan toisten leivän puutteeseen niin helposti turtua, kun itsellä on riittävästi ruokaa!

Leipäkysymys on edelleen ajankohtainen maailmassamme. Uusia nälänhädän alueita ilmaantuu jatkuvasti. Ja mikä merkillisintä, leivän puutteesta kärsitään Suomessakin.

Mitä ovatkaan nuo kummalliset viime päivien uutiset siitä, että leipomot joutuvat ostamaan kaupoissa myymättä jäävän leivän takaisin tai viimeistä myyntipäivää lähestyviä leipomotuotteita kärrätään suuria määriä kaatopaikoille? Onko meillä suomalaisilla varaa toimia leivän kanssa näin?

Entisajan suomalaisille leipä oli pyhä asia. Niin se oli myös Jeesuksen ajan ihmisille. Nälkä ajoi ihmisiä Jeesuksen luo. Sanan kuulemisen nälkä. Mutta myös aivan tavallisen leivän nälkä. Tämän nälän Mestari tiesi ja hän myös vastasi siihen.

Evankeliumit kertovat Jeesuksen ruokkimisihmeistä, joissa suuret joukot nälkäisiä tulivat ruokituiksi. Mutta Jeesus ei jättänyt kansan ruokkimista pelkästään aineelliselle tasolle. Hän, Elämän leipä, halusi ruokkia paitsi ruumiin, myös sielun. Ja ruokkii edelleenkin, jos vain on nälkä.

Nälkä on terveyden merkki. Asiat ovat tosi huonosti, jos ei enää ole ruokahalua. Onko meillä?

Ensi sunnuntain, leipäsunnuntain, sana muistuttaa: on toisenlaistakin ravintoa, jota ihminen tarvitsee.

Leivän nälkääkin suurempi tarve on jokaisessa ihmisessä sisäänrakennettuna. Se on ”Jumalan nälkä”, Jumala-ikävä. Sen ravitsee ainoastaan Jumala itse, Jeesus Kristus tuli Elämän leiväksi, antautui murrettavaksi, antoi itsensä kärsimykseen ja kuolemaan. Hänellä on tarjota ravintoa sisimpämme kaipaukseen, Jumalan nälkään ja janoon. Hän itse on se leipä, taivaasta tullut, joka ravitsee ja antaa maailmalle elämän. Tästä leivästä riittää jakamista.

Jeesus Kristus elämän leipä,

sinä tulit leiväksi

ja annoit elämäsi koko maailman puolesta

Kiitos että ravitset meidät

yhä uudestaan ja uudestaan.

Elämän leipä

opeta meidät jakamaan leipämme

niin, että se riittää kaikille.

Siunaa tämän päivän arjen askareemme ja askeleemme.

aamen.

Avaa artikkelin PDF