Oripojasta kiltiksi ruunaksi
Elimäkeläinen Sari Takala päätyi ruunaamaan kolmevuotiaan connemaraponiorinsa, kun se ei saanut jalostukseen käyttöoikeutta kevään oripäivillä. Fieldhill Blueberryn kohtaloksi tuli elää ruunana.
“Kasvattajana en halunnut pitää ylimääräistä oria, jos siitä ei ole jalostukseen. Ruunaa voi pitää yhdessä tammojen ja ruunien kanssa”, Takala toteaa.
”Hevosenkin kannalta on helpompi olla ruuna, niin sen ei tarvitse turhaan höyrytä tammojen perään.”
Takala päätyi suorittamaan ruunauksen kotitilallaan, kuten hänellä on ollut tapana aiemminkin.
“Kotona on helppo tehdä ja Veli-Matti Sorvon kanssa on ruunattu yhdessä varmaankin 30 oria. Komplikaatioita tai jälkivaivoja ei ole ollut ikinä. Luotan tutun lääkärin ammattitaitoon.”
Ruunaus sujui kommelluksitta, vaikka sitkeillä mutta pienikokoisilla poneilla rauhoitusaineen käyttö voi joskus aiheuttaa annostusongelmia. Toipuminenkin sujui hyvin.
“Huuhtelin jalkoväliä laimennetulla betadinevedellä useita kertoja päivässä. Myös kävelyttäminen aloitettiin heti, vähän aikaa kerrallaan.”
“Nyt minulla on oikein kiva ja kiltti ruunapoika, joka palasi juuri ratsuttajalta kotiin. Sillä on ollut koko ajan tarhakavereita”, Takala kertoo.
”Ruuna on myös helpompi myydä, ja tälläkin on jo kyselijöitä.”
SATU PITKÄNEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
