PASSIPAIKALLA Järjellä vai ilman

Hallitus joutuu pikavauhtia ratkaisemaan omituisen kysymyksen. Lähetetäänkö sote-uudistus lausuntokierrokselle kuntiin perustuslain vastaisessa muodossa vai nöyrrytäänkö sitä korjaamaan.

Tietysti on järjetöntä kysyä lausuntoa laittomaksi tiedetystä lakiluonnoksesta. Kun uudistus voidaan toteuttaa monella laillisella tavalla, miksi pitää ehdottomasti valita lainvastaiseksi tiedetty muoto?

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen (sd.) kyllä on osoittautunut kyvykkääksi. Hän hyppäsi kärryille seitsemän kuukautta sitten edeltäjän epäonnistuttua. Huovinen on pitänyt valmistelun jäntevästi käsissään. Mutta ei hän uudistuksen sisällöstä tietenkään ole eri mieltä muun hallituksen kanssa.

Hallitus vetoaa asiantuntijatyöryhmään, jonka lopputuloksen se itse määräsi. Mitä sellaisista asiantuntijoista pitää ajatella?

Hallituksen periaatteena on, että keskuskaupungit järjestävät ja hallinnoivat maakuntien sosiaali- ja terveyspalvelut. Muille kunnille jää maksajan rooli palveluista, joihin ne eivät voi vaikuttaa.

Kärjistetysti sote-uudistus on uusin keino, jolla konkurssikypsät keskuskaupungit ryöstävät maakuntia omien guggenheimiensa maksajiksi. Surkeimpiin kuuluu Huovisen ja kuntaministeri Henna Virkkusen (kok.) Jyväskylä, jonka silmänkääntötempuista tilintarkastaja Kauko Tuupainen (ps.) on eduskunnassa mielellään kertonut.

Pääministeri Jyrki Katainen (kok.) selittää, että kaikki valta on annettava keskuskaupungeille hallinnon tehokkuuden takia. Joka toisen suomalaisen on siis luovuttava oikeudesta vaikuttaa sote-palveluihinsa. Siinä laittomuuden ydin.

Nykyisen hallituksen ministerit kolmea lukuun ottamatta asuvat maakuntien keskuskaupungeissa.

Valmistelun kestäessä on keskikokoisille kaupungeille luvattu oikeus edelleen järjestää omat peruspalvelunsa. SDP:n ryhmänjohtajan Jouni Backmanin Savonlinna on malliesimerkki.

Sosialidemokraatit tuntevat oikeutettua huolta sukupolvien ajan hallitsemistaan entisistä teollisuuskeskuksista. Perinteisen teollisuuden romahtaminen vei niiden taloudellisen pohjan. Nyt uhataan viedä sairaalat, joiden ympärillä pyörii sosiaalitanttojen armeija, SDP:n ainoa nykyinen dynamo.

Kuvaavaa, että eduskunnan ainoa sosialidemokraattinen teollisuuden pääluottamusmies on Voikkaan Jari Lindström, joka helmikuussa pyrkii perussuomalaisten ryhmänjohtajaksi.

Jouni Backman on ennenkin kehitellyt poikkeusratkaisuja hallintouudistuksia vauhdittaakseen. Hallintoministerinä hän varmisti lääninuudistuksensa läpimenon antamalla mm. Päijät-Hämeelle maakunnan statuksen.

Tempulla Backman varmisti keskustaoppositiosta ratkaisevat äänet suurlääniensä taakse. Päijät-Hämeen nuori kansanedustaja Juha Rehula poikkesi tuolloin ryhmänsä kannasta. Nyt Rehula on sote-opposition tärkeä tykki.

Valtionyhtiöistä vastaava ministeri Pekka Haavisto (vihr.) vapauttaa vanhukset pannasta. Tähän asti valtionyhtiöissä ja monissa normaaleissa pörssiyhtiöissäkin hallituksen jäsenet joutuvat eroamaan täyttäessään 68–70 vuotta.

Jatkossa hallituksen jäsenten asema arvioidaan tehtävässä annettujen näyttöjen perusteella, sanoo Haavisto.

Runsas kolme vuosikymmentä sitten kauppa- ja teollisuusministeri Esko Ollila (kesk.) asetti hallintoneuvostoihin 70 vuoden ikärajan ja sai yleistä hyväksyntää. Silloin todellinen tarkoitus oli heittää Enso-Gutzeitin nokkaan jämähtänyt entinen pääjohtaja Olavi Lindblom (sd.) pellolle. Lindblom ei itse älynnyt lähteä, eikä puolue hennonnut itse syrjäyttää ajat sitten sivuraiteille uupunutta entistä voimamiestään.

Haaviston päätös kertoo, että suurten ikäluokkien korvaamattomat papparaiset tulevat miehen ikään.

PEKKA ALAROTU

Avaa artikkelin PDF