Naisen käsilaukkuko musta aukko?

Istuin vuosia sitten erään (mies)työkaverin kanssa samassa työhuoneessa, kaivelin käsilaukkuani (siihen aikaan melko pieni) enkä löytänyt etsimääni (tietenkin jotakin työssä tarpeellista, kuten kynää tai nauhuria).

Päätin siivota veskani siltä istumalta. Kippasin kaiken pöydälle, ja mitä sieltä löytyikään! Lompakon, kalenterin, vihkon, meikkipussin, avainten, junalipun, nenäliinapaketin ja terveyssiteiden lisäksi tarpeelliset seitsemän kynää, laastaria, kaksi pikkuautoa, tutti, pari varakorppua (jos lapset kiukuttelevat, tai

se työkaveri), kolme Muumi-kirjaa ja kuivuneita kosteuspyyhkeitä (suuhun, sormiin, peppuun...).

(Mies)työkaverin silmät laajenivat ja kieltämättä omanikin. Työpöytäni (ei niin pieni) peittyi tavaraan, jota vain pienten lasten äidit ymmärtävät kuljettaa mukanaan myös työpäivinä. Voi nimittäin käydä niin, että viikonloppuna mennään Prismaan tai Ikeaan, ja jos kirja tai korput puuttuvat, ollaan pulassa.

Ihmetystä ei herättänyt vain esineiden määrä, vaan myös käsilaukkuni: kuinka tämä kaikki voi mahtua sinne? Muodissa

eivät olleet vielä nämä nykyiset, jotka muistuttavat enemmän lentokoneeseen otettavaa käsimatkatavaraa kuin toimistotyöläisen minimivarustusta.

Ei ihme, että niistä vinoillaan.

Aikaa kului, ja minullakin on nyt reilumman kokoinen laitos käsipielessäni. Mutta (kumma juttu): aina se on yhtä täynnä ja tavarat hukassa.

Olenkin keksinyt (mielestäni) osuvan sloganin: Naisen käsilaukkuun mahtuu kaikki, mutta sieltä ei löydä mitään.

(Tämä on huumoria, jonka juuri ja juuri kestän itse.)

Kukaan muu ei sitä kuitenkaan saa kaivella. Ei, vaikka pirisevä kännykkä veisi kaikkien hermot. (Kyllä se yleensä lopettaa, viimeistään löytyessään.)

Naisen käsilaukkuko muka musta aukko?

Kyllä, muun muassa viime viikolla. Hankin syksyllä Puolasta halvan ja pätevän keinonahkalaukun, joka kestää katseen ja sään ja jossa on riittävästi käteviä vetoketjutaskuja kaikenlaisiin tarpeisiin.

Kävi kuitenkin niin, että pieneen tärkeään taskuun tuli reikä. Avaimet, muutama kynä, kolikko ja liuta käyntikortteja löytyivät vuorikankaan uumenista. Lopetin pikkutaskujen käyttämisen, ja yhtäkkiä omaisuuteni velloi sekasortoisena laukkuni (melko iso) sisällä.

Kätevä emäntä keksi (tähänkin) ratkaisun. Erään naapurimaan kansainvälisen vaateketjun poistomyyntilaarissa oli pirteän pinkkejä pussukoita (vetoketjullisia), joihin voi lajitella esineistöään ja kaivaa kassin pohjalta siistin pussukan kerrallaan (kun tietäisi vain minkä, ovat kaikki samanvärisiä). Tapaa voi suositella niillekin, joiden käsilaukuissa ei ole reikiä.

Olenkin nyt tyytyväinen (ainakin viikon), sillä tavarat mahtuvat käsilaukkuuni tässä elämäntilanteessani. Enää laukku ei (ymmärrettävästi) täyty tuteista ja pikkuautoista, vaan käyntikorteista, kulkuluvista, älykännykästä, nappiparistoista, käsivoiteesta ynnä muusta aikuiselle naiselle tärkeistä tavaroista.

Saattaa olla, että laukkua pitää kasvattaa (vain hieman), kun ikää karttuu ja kassiin kertyy (vielä) kypsemmän naisen tavaroita, kuten känsälaastareita, kuumotuksenestäjäsuihkeita, inkontinenssivaippoja ja nitroja.

Naisen käsilaukkuun mahtuu naisen koko elämä. Mihin miehen?

ejia.mansikkamaki@

maaseuduntulevaisuus.fi

Avaa artikkelin PDF