Maailman pohjoisin viljelijä haluaa kierrättää ravinteita – Norja dumppaa orgaaniset jätteet mereen Huippuvuorilla

Benjamin Vidmar etsii yritykselleen kumppaneita perustaakseen lisää kasvihuoneita Huippuvuorille. Kuva: L-P Lorentzen

Benjamin Vidmar kasvattaa yrttejä, lehtikaalia ja retiisejä maailman pohjoisimmassa kasvihuoneessa. Kuva: Katja Lamminen

Basilikantaimet vesiviljellään. Kuva: Katja Lamminen

Benjamin Vidmar on maailman pohjoisin viljelijä. Hänen iglun mallinen kasvihuoneensa sijaitsee Norjan Huippuvuorilla, runsaan tuhannen kilometrin päässä Pohjoisnavalta.

Keskellä puutonta, karua kuumaisemaa Vidmar viljelee yrttejä, lehtikaalia ja retiisejä. Homma on vielä alkuvaiheessa, mutta tarkoitus on tuottaa erityisesti basilikaa, josta Longyearbyenin ainoa ruokakauppa maksaa runsaat sata euroa kilolta.

Basilikan taimet saatetaan kasvuun vesiviljelyjärjestelmällä. Kasvihuoneen kasvualusta syntyy Vidmarin keräämistä ja kompostoimista biojätteistä.

Tavoitteena on saada ravinteet kiertämään saarella.

Toistaiseksi Huippuvuorten noin 2 700 asukkaan jätevedet ja biojätteet lasketaan sellaisinaan arktiseen mereen. Vidmarin mielestä toiminta on käsittämätöntä ja vastuutonta.

"Kylä lämpiää hiilellä, kaikki ruoka tuodaan kaukaa ja orgaaninen jäte dumpataan mereen. Ennen kuin aloitin kasvihuoneen pitämisen, mitään ei kompostoitu. Nyt kaikki haluavat kompostoida."

Kasvihuone lämpiää aurinkoenergialla toukokuusta syyskuuhun. Talvella sitä on tarkoitus lämmittää biojätteistä tuotetulla biokaasulla.

Paikallisen viranomaisen Sysselmannenin ympäristönsuojelupäällikkö Morten Wedege kertoo, että Longyearbyenissä on tarkoitus aloittaa alkeellinen jätevesien suodatus mahdollisesti ensi vuonna.

"Orgaanisen jätteen päätyminen vuonoon on vain pisara meressä mutta antaa huonon signaalin", Wedege sanoo.

Vielä vähän aikaa sitten Vidmarilla oli 120 viiriäistä, jotka tuottivat munia paikallisille asukkaille. Sysselmannen kuitenkin kielsi lintujen pidon muun muassa tautiriskin takia. Vidmar suree, että terveet linnut piti lopettaa.

Huippuvuorilla laki kieltää kaiken eläintuotannon. Myös kotieläinten pitoa rajoitetaan. Herkän luonnon ja lintujen suojelemiseksi muun muassa kissoilla ja freteillä ei ole asiaa saarelle. Alueella on paljon valjakkokoiria ja muutama poni, joiden kaikki ruoka tuodaan laivalla.

Kompostimatojen hankintaan Vidmar odotti lupaa puolitoista vuotta.

Joitakin luontaiselinkeinoja rajoittavia lakeja on viime aikoina kumottu. Nykyään Huippuvuorilla saa harjoittaa kaupallista kalastusta ja panimotoimintaa.

"Täytyy vain olla kärsivällinen", Vidmar huokaa.

Yhdysvalloista kotoisin oleva Vidmar on seilannut ympäri maailmaa kokkina. Ennen päätymistään pohjoiseen hän ehti kokata niin Aasiassa kuin Euroopassakin.

Vuonna 2007 tehty matka Huippuvuorille sai rakastumaan arktiseen luontoon.

Pian sen jälkeen Vidmar vakiintui Huippuvuorille. Hänellä on venäläinen vaimo, neljä lasta ja työpaikka koulun kokkina. Kaiken lisäksi hän pyörittää pitopalveluyritystä, esittelee kasvihuonettaan turisteille sekä järjestää kokkauskursseja.

Paikalliset asukkaat ovat Vidmarin mukaan innoissaan ajatuksesta, että saarella tuotettaisiin tuoreita yrttejä ja vihanneksia. Kukaan ei kuitenkaan uskalla investoida hänen bisnekseensä.

Vidmar tarvitsisi kumppaneita, koska viljelyyn tarvittavien välineiden tilaaminen ulkomailta on kallista. Iglun hän hankki kaksi vuotta sitten Alaskasta.

Viljelyyn on vaikea saada myöskään tukia, koska Huippuvuoret sijaitsee niin kaukana kaikesta. Vidmar arvelee, ettei Norja ole kovin innokas sijoittamaan rahaa syrjäseudulle.

"Elämme täällä harmaalla alueella", Vidmar pohtii ja hipeltää arktisen lehtikaalin rosoista lehteä.