Nouseeko mieleesi jatkuvasti tekemättömiä asioita? Keskittymiskyky kannattaa elvyttää

Kuva: Jukka Pasonen

Ihmisten tarkkaavaisuus ja keskittymiskyky ovat 2000-luvulla alkaneet osoittaa heikentymisen merkkejä. Tämä ilmenee muun muassa monenlaisena sähläämisenä. Virheitä syntyy paljon enemmän kuin on suotavaa, ja moni työ jää "vaiheeseen".

Aivotutkijat Minna Huotilainen ja Mona Moisala ovat kirjoittaneet avuksi Keskittymiskyvyn elvytysoppaan. He kertovat kirjoittaneensa oppaan, koska uskovat, että keskittymiskykyä kannattaa elvyttää.

Huotilainen ja Moisala taustoittavat keskittymiskyvyn heikentymistä amerikkalaisen lääkärin E. M. Hallowellin havainnoilla. Hallowell alkoi 1990-luvulla puhua ADT:stä, joka vapaasti suomennettuna tarkoittaa tarkkaavaisuushäiriötä muistuttavaa käytösmallia.

ADT-ihmisillä ei ole lapsuudesta asti alkanutta neurologista häiriötä, kuten ADD:tä tai ADHD:tä, mutta heidän käyttäytymisensä muistuttaa näitä häiriöitä potevien käyttäytymistä.

Oman keskittymiskyvyn tilaa voi selvittää kirjan alussa esitetyillä kysymyksillä. Ne pistävät pohtimaan muun muassa kykeneekö rauhoittumaan tai nouseeko mieleen jatkuvasti uusia tekemättömiä asioita.

Jo Hallowell havaitsi, että ADT:stä kärsiville on tyypillistä, että he ovat eläneet liian pitkään liian kiireistä elämää.

"He ovat tehneet montaa asiaa yhtä aikaa, jättäneet tauot pitämättä, hyppineet tehtävästä toiseen, laiminlyöneet unen hoitamisen ja näin aiheuttaneet itselleen tilan, jossa aivot eivät enää toimi normaalisti", Huotilainen ja Moisala kirjoittavat.

He huomauttavat, että tällaiset ihmiset olivat 1990-luvulla harvinaisia, "mutta nyt tuntuu, että yhteiskuntamme on heitä – tai meitä – täynnä".

"ADT:n tunnuspiirre on itsensä keskeyttäminen", Huotilainen ja Moisala painottavat.

He toteavat, että vaikka ADT:stä kärsivä saisi rauhallisen työskentelytilan, jossa keskittymiselle on kaikki edellytykset, hän keskeyttää itse itsensä, sillä hänen mieleensä tulee muita asioita, jotka eivät liity käsillä olevaan työhön.

Tarkkaavaisuushäiriötä muistuttava käyttäytymismalli ei Huotilaisen ja Moisalan mukaan synny hetkessä, vaan sen kehittyminen vie viikkoja, jopa kuukausia. "Työelämässä toimii ihmisiä, jotka ovat jatkaneet tätä vuosikausia", he murehtivat.

Käyttäytymismallin syntytapaa ei toistaiseksi tunneta. Huotilaisen ja Moisalan mukaan sen epäillään olevan yhteydessä siihen, miten elimistö reagoi uhkaan ja pakenemiseen. "Elimistö on kuin varuillaan ja jatkuvasti valmiina hätätehtäviin."

ADT:n vastakkainen tila on flow- eli virtaustila, jossa mieli on aktiivinen, keskittyminen helppoa ja vaikeat haasteet tuntuvat innostavilta. Se ei ole taiteilijoiden yksinoikeus, tutkijat huomauttavat. Keskeistä on hallinnan tunne.

Tutkijat havainnollistavat, että virtaustilassa aivojen käyttöjärjestelmä optimoi taidon, tekemisen, oivaltamisen, aikaansaamisen, osaamisen ja oppimisen käyttöön tuloa, mutta taistele tai pakene -tilassa käyttöjärjestelmä optimoi henkiinjäämistä.

Aivotutkijoilla on lohdullisia uutisia: keskittymiskykyä on mahdollista elvyttää, eikä se ole "annettu ominaisuus".

He muistuttavat, että olennainen asia keskittymisessä on tarkkaavaisuus. Sen avulla valitsemme, mihin keskitymme.

Keskittymiskyky on osa aivojen ohjattua tiedonkäsittelyä. Toiminnanohjaukseen kuuluvat tarkkaavaisuuden ohella myös työmuisti sekä toiminnan, tunteiden ja ajatusten säätely.

Toiminnanohjauksesta vastaavat aivojen etuotsalohkot, jotka asettavat tavoitteita ja valvovat niiden toteutumista. Etuotsalohkot kypsyvät pitkin lapsuutta ja nuoruutta, pitkään 20. ikävuoden jälkeenkin.

Vaikka aivojen biologinen kypsyminen päättyy, aivot säilyttävät muovautuvaisuutensa ja niiden hermoyhteydet joustavat. Tähän perustuu myös keskittymiskyvyn elvyttäminen.

"Kun teemme pitkäjänteistä keskittymistä vaativaa työtä, keskittymistä ohjaavat aivoalueet voimistuvat hiljalleen", Huotilainen ja Moisala kirjoittavat.

He korostavat, että oman keskittymiskyvyn harjoittamisessa pienikin hetki arkisten kiireiden ja poukkoilevan tekemisen lomassa on hyödyllistä.

Huotilainen ja Moisala opastavat hoitamaan pitkäjänteistä keskittymiskykyä esimerkiksi kirjan lukemisella, käsitöillä tai opiskelulla. Myös ympäristön rauhoittaminen vähentää mielen harhailumahdollisuuksia.

He muistuttavat, että jokainen mielen harhautuminen vahvistaa tahattomaan tarkkaavaisuuteen liittyviä aivoalueita, mikä hajottaa keskittymiskykyä.

Keskittymiskyky saa aivoissa vastaansa palkkiojärjestelmän. Juuri palkkiojärjestelmän toimintaan liittyvät muun muassa riippuvuuksien syntymekanismit. Esimerkiksi pelien koukuttavuus perustuu niiden laatijoiden hyödyntämiin algoritmeihin, joilla pystytään analysoimaan pelaajan vastaanottavaisuutta pelille ja vaikuttamaan sitä kautta aivojen palkkiojärjestelmään.

Aivotutkijat lohduttavat, että palkkiojärjestelmä ei päätä, mitä ihminen tekee, mutta se on osa aivojen automaattiohjausta. Tämän vuoksi aivojen tietoisen toiminnanohjauksen on vaikea saada ohjattua palkkioita odottavia aivoja muuhun tekemiseen.

Älylaitteiden käytön hallintaan tutkijat ehdottavat some-, peli- tai puhelinlakkoa. Pelkkä älylaitepaasto ei kuitenkaan heidän mukaansa ole hyvä idea, vaan tilalle pitää kehittää aktiivista ja myönteistä tekemistä.

Tutkijat varottavat myös multitaskaamisen eli monen asian yhtäaikaisen tekemisen harhakuvasta. "Aivot eivät voi tehdä tietoisesti montaa asiaa yhtä aikaa, vaan tarkkaavaisuus pomppii tehtävästä toiseen. Kun aivot ovat jatkuvassa pomppimisen tilassa, ne väsyvät ja ylikuormittuvat", he kirjoittavat.

Aivotutkijoilla on runsaasti hyviä ohjeita muun muassa työn rytmittämiseen ja aivojen hyvinvointia tukevien tapojen luomiseen.

Keskeinen elämän järjestämisen elementti on hyvä uni. Sen ohella laadukas ravinto, liikunta ja arkinen puuhastelu sekä lepotauot ja asioiden laittaminen tärkeysjärjestykseen auttavat aivoja palaamaan tarkkaavaisuushäiriötä muistuttavasta käyttäytymismallista takaisin hallinnan tunteeseen.

Minna Huotilainen, Mona Moisala: Keskittymiskyvyn elvytysopas. 130 sivua. Tuuma-kustannus.