Synnyttäkää sairaalassa vielä kun voitte!
Ärsyynnyn, kun luen lehdistä kotisynnytysten ihannointia. Kuinka autuaaksi tekevää artikkelien mukaan onkaan kotoinen kynttilän hämy tai oma lämmin suihku!
Pah, tuhahdan. Eikö niistä muka pääse muulloin nauttimaan kuin juuri synnytyksen hetkellä?
Synnytin kaksi lastani keskussairaalan synnytysosastolla ja olen niistä hetkistä enemmän kuin kiitollinen.
Sain pötkötellä yhden elämäni ainutlaatuisista öistä synnytyspöydällä sairaalan kellon raksahdusta kuunnellen. Olihan se kova alusta, ei ollut kynttilöitä, tuijottelin pelonsekaisin tuntein ilokaasumaskia ja muita sairaalatarvikkeita. Mutta yksi oli varmaa: olisin saanut huippuammattilaisten apua muutamissa minuuteissa, jos poikani olisi päättänyt syntyä yöllä.
Kotona saan aina olla, mutta en synnytysosastolla enää koskaan.
Tuntuu nurinkuriselta, että aiemmat sukupolvet ovat taistelleet meille hyvän terveydenhoidon, luksusolosuhteet esimerkiksi valmistautua synnytykseen ammeissa ja kiikkutuoleissa ihan vauvojen teho-osastojen äärellä, ja nyt taas nuoret naiset alkavat yhtäkkiä ihannoida kotisynnytystä.
Erityisesti ihmetyttää, jos syynä on se, ettei edellisellä synnytyskerralla kätilön naama sattunut miellyttämään.
Joku raja itsekkyydelläkin voisi olla. Nimittäin eiköhän synnyttämisen päätarkoitus ole turvata uuden ihmisalun alkuhetket mahdollisimman vaarattomiksi. Aikuinen pärjää kyllä hetken ilman tuoksukynttilän valoa, mutta pärjääkö pieni vauva ilman happea?
Suuri huoli Suomessa on siitä, ettei ole enää varaa ylläpitää synnytysosastoja pienillä paikkakunnilla. Synnytysmatkat ovat pidentyneet, mikä tietää monille erityisjärjestelyjä, jännitystä, riskejä ja kustannuksia.
Kotisynnytystä ihannoivat perustelevat asiaansa sillä, ettei synnyttäminen ole sairaus, jota pitäisi hoitaa sairaaloissa.
Vaikka raskaana ollessani en ollut sairas, voin hyvin myöntää, että molempien synnytysten jälkeen olo oli joiltakin osin hetkellisesti heikko. Lääkärin ompeluneulojakin tarvittiin. Puhumattakaan siitä korvaamattomasta avusta, jonka saimme imetyksen aloitukseen, vauvan pesemiseen ja hoitoon.
Vauva sai lääkärintarkastuksensa ilman, että häntä tarvitsi päivän vanhana siirtää minnekään.
Viime vuonna pääsin Ugandassa piipahtamaan pienellä Kirewan synnytysasemalla, jossa yksi ainoa kätilö Esther Polly Awidi työskentelee vuorotta. Hän asuu viereisessä asuntolassa ja kiirehtii sieltä auttamaan synnytyksissä, milloin tarvitaan. Keskimäärin hän auttaa viisi lasta maailmaan vuorokaudessa.
Miten onnellinen hän ja odotussalin kuumuudessa loikoilleet odottavat äidit olivatkaan uudesta, puhtaasta synnytyssalista. Neliöitä ei ole paljon, mutta kaikki tarvittava kyllä.
Edistystä on se, että äitiystarkastuksiin alueelta saadaan jo yli puolet synnyttäjistä. Siten pystytään muun muassa lääkityksellä estämään hiv-tartunnan leviäminen äideistä vauvoihin ja muutenkin saadaan tarjottua paljon apua perheille.
liisa. yli-ketola@
maaseuduntulevaisuus.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
