Luonto kirkasti Puruveden
Kauko Karjalainen ja Aulis Herttuainen hyppäävät veneeseen Kerimäen Herttuansaaressa.
Puruvesi on Suomen kirkasvetisimpiä vesistöjä. Pohja erottuu helposti syvemmälläkin.
Ajamme Huttusaaren edustalle. Tässä on yksi mittauspiste, jonka näkösyvyyttä eli veden kirkkautta Pro Puruvesi -yhdistyksen hallituksen jäsen Herttuainen seuraa.
Huttusaaren pisteellä näkösyvyys oli 15. kesäkuuta 8,4 metriä. Vuosi sitten samaan aikaan se oli 7,5 metriä.
Tänä keväänä Puruveden vesi on ollut paikoin kirkkaampaa kuin yli kymmeneen vuoteen.
Maaliskuussa Hummonselällä mitattiin 12,3 metrin näkösyvyys, joka on mittaushistorian suurin.
Pro Puruvesi -yhdistys on mitannut järven näkösyvyyksiä vuodesta 2012 lähtien. Vapaaehtoistyönä tehtävä seuranta on valtakunnallisesti ainutlaatuisen laajaa.
Puruvedellä on yhteensä 47 mittauspistettä. 20 vapaaehtoista kiertää niitä neljä kertaa vuodessa.
Yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja Reijo Jantunen kertoo, että ajatuksena oli aluksi saada tietoa, miten rehevöityminen oli jo vaikuttanut näkösyvyyksiin.
Mittauspisteitä valittiin lahtialueilta selkävesille asti ja myös selkävesiltä.
Viranomaisten näytteiden otto oli painottunut selkävesille. Tulokset eivät kertoneet koko järven tilaa. Ely-keskukset laajensivat näytteidenoton tärkeimpiin valuma-alueilta laskeviin jokiin samoihin aikoihin, kun Pro Puruvesi aloitti mittavan näkösyvyysseurannan.
”Vähitellen kokonaiskuva Puruveden tilasta alkoi selkiintyä. Valtavasti oli tarvetta vesienhoitoon”, kertoo Jantunen.
Yksi syy kevään ennätyskirkkaaseen veteen on kuivuus.
Puruveden vesi on nyt tavallista alempana. Se ei huuhdo rannoilta järveen humusta. Lisäksi virtaamat valuma-alueelta ovat olleet poikkeuksellisen vähäisiä viime kesästä lähtien.
Pro Puruvesi -yhdistyksen varapuheenjohtaja Karjalaisen mukaan raaka nyrkkisääntö on, että Puruveden näkösyvyys on huonontunut metrin aina kymmenessä vuodessa.
”Kaikki ei johdu vain ihmisestä. Tämän kevään positiivinen piikki on hyvin pitkälti luonnon aikaansaama. Kun ei ole sateita, ei ole virtaamaakaan.”
Lisäksi Puruveden tilaan alkavat Karjalaisen mukaan vaikuttaa maastoon rakennetut vesiensuojelurakenteet. Ojiin on esimerkiksi tehty mutkia ja saostusaltaita.
Parin vuoden päästä nähdään, miten suon ennallistaminen vaikuttaa Puruveden tilaan. Riitasensuon ojia kaivoivat aluksi vangit, sitten koneet.
UPM Metsä aloittaa ensi talvena hakkuut ja alkaa täyttää ojia parin vuoden päästä 560 hehtaarin alueelta. Riitasensuo on yhtiön suurin ennallistamiskohde koko maassa.
Puruvesi ei ole mikään pikkulammikko, vaan pinta-alaltaan Suomen 11. suurin järvi, jonka suurin syvyys 61 metriä ja jossa on 720 saarta.
”Ison järven vesienhoidossa on valtava työ”, kertoo Jantunen.
Yhdistyksen toiveissa on kirkkaiden vesien säätiö, joka ottaisi päävastuun vesienhoidosta Puruvedellä, Karjalan Pyhäjärvellä ja Itäisellä Pihlajavedellä.
Kunnat Kitee, Savonlinna ja Parikkala eivät ole vielä päässeet asiasta yhteisymmärrykseen.
”Poliitikot, ihan ymmärrettävästikin, ovat kiinnostuneita asioista, joista voivat näyttää, että tällaistakin me saatiin aikaan.”
Leveämpiä hartioita tarvitaan, sillä vapaaehtoisilla rahkeet eivät riitä Puruveden hoitamiseen tulevaisuudessa.
Karjalaisen ja Herttuaisen mukaan olisi hyvä, että palkattu henkilö hoitaisi paperityöt ja vapaaehtoiset voisivat tehdä käytännön työtä, kuten seurata vedenlaatua ja niittää ruovikoita.
Nyt rahoituksen ja luvituksen järjestämisessä on valtava kirjoituspöytätyö, jossa tarvitaan myös salapoliisin lahjoja.
”Kerimäen kirkkorantaan oli tarkoitus tehdä lisää vesiensuojelurakenteita ja parantaa entisiä. Aikataulu kaatui siihen, että alueella oli 1940-luvulla tehtyjä uinuvia ojitusyhtymiä”, kertoo Karjalainen.
”Aikataulu kaatui siihen, että alueella oli 1940-luvulla tehtyjä uinuvia ojitusyhtymiä.”
Ojitusyhtymät on sidottu aikanaan ojitushankkeen hyötyalueen kiinteistöön. Niiden omistajilta olisi pitänyt kysyä lupaa.
Jopa satojen omistajien selvittäminen ei ole aivan helppoa ja mukana on yleensä myös kuolinpesiä.
Alueen maanomistajat ovat olleet erittäin myötämielisiä vesiensuojelulle, kiittävät Karjalainen, Jantunen ja Herttuainen.
Yhteyden saaminen vain takkuaa, sillä alueella on muitakin vanhoja jäänteitä, kuten yhteisalueita mudan ja soran ottoon sekä venevalkamia.
Jantusta huolestuttaa se, että järvet ovat saaneet viime vuosina aivan liian vähän huomiota. Huomio on mennyt soiden ennallistamiseen ja lohikalojen nousumahdollisuuksien parantamiseen.
”Järvien vaaliminen on pitkäjänteistä työtä, josta ei tule pikavoittoja. Isoissa vesissä muutokset ovat erittäin hitaita. Poliitikot, ihan ymmärrettävästikin, ovat kiinnostuneita asioista, joista voivat näyttää, että tällaistakin me saatiin aikaan.”
Jantusen mukaan nyt ollaan pisteessä, jossa Puruvesi saadaan pidettyä Suomen kirkasvetisimpänä isona järvenä myös tulevaisuudessa, jos hoitoon saadaan lisäresursseja.
”Jos ei, tilanne tulee heikkenemään.”
- Osaston luetuimmat
