Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • huidunperä Eipä arvostella kotihoidontukea

    Lasten kotihoidontuki ja sen saajat ovat taas ajankohtainen aihe julkisuudessamme. Puheenvuoron asiasta on viimeksi käyttänyt Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen (VATT) uusi johtaja, Juhana Vartiainen, sosialidemokraatti.

    Vartiainen toteaa kotihoidontuen saajat, nämä alle kolmivuotiaiden äidit, ansiotyötä vieroksuviksi, kotioloissa viihtyviksi ja oleileviksi valtiontuen nauttijoiksi. Hänen ohjeensa on, että lapset on syytä hoitaa meillä kunnallisessa päivähoidossa ja äitien on syytä mennä ansiotyöhön. Tällöin valtio saa näiltä naisilta verorahat, joita se ei nykytilanteessa saa.

    Mieleen tulee jopa Venäjän vallankumous. Sen johtoon kuulunut Alexandra Kollontay, sittemmin Neuvostoliiton Tukholman-suurlähettiläs, vaati, että Venäjän naiset on ohjattava kodeista miesten rinnalle uuden, sosialistisen valtion rakentamiseen. Valtio sitten ottaa hoitaakseen lapset päivähoitolaitoksissa ja kasvattaa heidät uuden ideologian sisäistäjiksi.

    Niin tapahtuikin.

    Meillä perustettiin ja rakennettiin äskeisinä vuosikymmeninä laaja kunnallisten päivähoitoloiden verkosto, kun naistemme osuus työmarkkinoilla lisääntyi. Sosialidemokraatit toimivat tällöin innolla lasten päivähoitojärjestelmän puolesta.

    Keskusta toisena suurena puolueena taas vetosi siihen, että yhteiskunnassamme tulee saada vallita valinnanvapauden lasten hoito- ja kasvatusjärjestelmän kyseen ollen. Perheiden olot ja mahdollisuudet tapaavat suuresti vaihdella.

    Pidettiin tärkeänä sallia vanhemmille valinnanvapaus hoitomuotojen suhteen ja tukea myös alle 3-vuotiaiden kotihoitoa. Kolme vuotta täytettyään lapset ovat sosiaalistuneina sopivia ja valmiita päivähoitolan ryhmiin.

    Taistelu lasten kotihoidontuen aikaansaamiseksi vei vuosia. Oli muun muassa vaihe, jolloin keskustalta ja SDP:ltä kummaltakin oli nainen sosiaaliministerinä, ja heidän mielipiteensä poikkesivat voimallisesti toisistaan eduskunnan istunnoissa lasten kotihoidontukea käsiteltäessä.

    Sopu sitten saatiin aikaiseksi, kun keskustan Seppo Kääriäinen ja SDP:n Erkki Liikanen tarttuivat asiaan. Lapset saivat henkilökohtaisen oikeuden päivälaitoshoitoon ja kotona hoidettavat lapset saivat valtion myöntämän kotihoidontuen. Asiat järjestyivät.

    Nyt on esitetty mielipiteitä, että yhteiskunnan, työelämän ja naisten parhaaksi toimitaan, mikäli pienten lasten äidit – sen sijaan, että ovat valtion kustantamina kotona – osallistuvat ansiotyöhön ja hoidattavat lapset ryhmissä kunnallisissa päiväkodeissa. Näin mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen.

    Toki on äideillä nykyisin mahdollisuus olla kolme vuotta kotona työpaikkaa menettämättä.

    Lapsipsykologi, professori Liisa Keltikangas-Järvisen uusi teos Pienen lapsen sosiaalisuus puolestaan osoittaa kotihoidontuen merkityksen alle 3-vuotiaan myönteiselle kehitykselle. Sen jälkeen lapsella alkaa sosiaalistumisen vaihe ja päiväkoti ryhmineen on käypä ratkaisu.

    Usein todetaan, että kotihoidontuen vuoksi naisten ansiotyöhön osallistuminen olisi vähäistä. Kotihoidontuen väitetään estävän naisten urakehityksen. Väestöliiton Väestöntutkimuslaitos on uudessa perhebarometrissaan ”Perhepolitiikan uudet tuulet – Perheen paluu” julkaissut kiintoisaa tietoa asiasta.

    Selviää, että Euroopan kymmenestä valtiosta Hollannissa, Ruotsissa, Tanskassa, Ranskassa, Italiassa, Saksassa, Britanniassa, Espanjassa ja Puolassa alle 3-vuotiaiden lasten äitien työssäkäyntiaste on 70 prosenttia, kun taas meillä ja kolmessa muussa maassa aste rajoittuu 50 prosenttiin.

    Tilanne kuitenkin muuttuu, kun lapset ovat yli 3-vuotiaita. Suomessa 3–5-vuotiaiden äitien työssäkäyntiaste nousee jo 80:een. Sitä paitsi 6–15-vuotiaiden lasten äitien vastaava aste on jo lähes 85. Molemmat luvut ovat Euroopan korkeimmat. Sitä paitsi myös 25–49-vuotiaiden naistemme työssäkäyntiaste on Euroopan kymmenen maan korkein, miltei 80 prosenttia.

    Kiintoisa on muun muassa tieto siitä, miten muodostuu äidin palkka palatessaan takaisin ansiotyöhönsä. Palkka jää selkeästi jälkeen työssä jatkaneiden lapsettomien naisten palkkatasosta ja sitä enemmän, mitä kauemmin on oltu poissa ansiotyöstä. Kielteiset palkkavaikutteet, niin kertoo teksti, pienenevät kuitenkin verrattain nopeasti.

    Väestöliiton uusi perhebarometri toteaa, että sosiaali- ja perhepolitiikassamme on toteutettu varsin hyvä malli.

    Lukija päättelee, että erityisen vaateliaita urasuunnitelmia harkitseville naisillemme perheellistyminen lieneekin melkoinen ongelma. Se on kuitenkin työmarkkinoiden tasa-arvo-ongelma joka on ratkaistavissa ilman perheiden valinnanvapauden rajoittamista.

    HEIKINTYTÄR

    Avaa artikkelin PDF