Jäätävä Juuka
JUUKA (MT)
Kuukauden ajan Suomen Kivikeskuksen pihamaalla Kuutostien varressa Nunnanlahdessa on uurastettu maailman korkeinta jääkatedraalia espanjalaisen Sagrada Familian innoittamana.
Kyse on matkailuhankkeesta, jossa hyödynnetään sitä, mitä 5 000 asukkaan Juuassa riittää: jäätä, lunta, pakkasta ja sahanpurua.
Pikkutornit ovat 18–21 metriä korkeita ja pääkupoli ulottuu 30 metrin korkeuteen.
Toki myös epäilijöitä on säitä uhmaavalla projektilla riittänyt. Rahalle kun olisi muutakin käyttöä kuin jäädyttää sahanpuruja.
Enemmistö on kuitenkin ottanut ”niin ystävälliset ja hyväkäytöksiset” hollantilaiset ja muut talkoorakentajat sydämellisesti hoiviinsa: martat piirakkapajoineen, metsästysseurat retkineen ja isännät työkoneineen.
Parrat huurussa opiskelijanuorukaiset lumettavat keltaista muovipintaa viidentoista asteen pakkasessa. Aurinko vasta nousee, mutta työt ovat vauhdissa. Muutamat laskevat paloletkulla vettä sisääntuloporttien reunoille.
Tätä ennen viikonloppumyrsky on reuhtonut ilmapallon näköisiä kupolimuotteja irti maasta. Pian keksittiin solmia ne pienemmiksi ja täyttää sitä mukaa, kuin alaosia saadaan pinnoitettua ruskealla pykriitillä eli jään ja sahanpurun sekoitteella.
Keltaiset jättipallerot ovat kuin jättimäinen taideteos. Tuleekohan tästä kirkko?
Maanantaina työmaalla oli edellistä vierailua rauhallisempaa. Toisin olisi luullut, koska avajaiset lähestyvät.
Mutta Barcelonan Sagrada Familiaa nyt jo muistuttavan jääkirkon pääkupoli näyttää pahasti sortuneelta. Taas yksi takaisku on kohdannut kansainvälistä työmaata. Nurinpäin käännetyt jäätelötötteröt eli etukupolit ovat sentään pystyssä.
”Kyse on ilmapallon puhkeamisesta, ei sortumisesta. Kovassa tuulessa muovi hankautui pykriitin reunaa vasten ja siihen syntyi 12 metrin repeämä”, projektisihteeri Alina Koponen selvittää.
Idean isä, hollantilainen tekniikan professori Arno Pronk kävelee työmaalla, raaputtaa päätään ja käynnistää pian kuumailmapuhaltimella ilmapallon paikkauksen.
”Pahinta on sää, se on aiheuttanut meille paljon ongelmia. Olemme silti optimistisia, että pysymme aikataulussa”, hän juttelee.
Musiikki raikaa kovaäänisistä. Työhaalariin, kahteen pipoon ja lämpökenkiin sonnustautunut sveitsiläinen 20-vuotias arkkitehtiopiskelija Daniela Burger saapuu paikalle. Hän tekee kirkkotyömaalla kuusituntisia työpäiviä viikon.
”Minulle tämä on hupia, en saa tästä opintosuoritusta. Kuulin idean professoriltani Zürichissä ja päätin lähteä, koska viikko maksaa vain 550 euroa. Siihen kuuluvat lennot, majoitus ja vapaa-ajanohjelmaa”, Burger kertoo.
Hän on ehtinyt osallistua jo karjalanpiirakkakurssille, pilkkireissulle ja on erittäin tyytyväinen majoituspaikkaansa suomalaisessa puutalossa.
”Parasta on, että voi työskennellä veden kanssa.”
Juukalainen monitoimimies, hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja Matti Tuominen arvelee, että siinä missä paikalliset istuvat kuppilassa päät painuksissa voivottelemassa takaiskuja, ulkomaalaiset etsivät ratkaisuja ja jatkavat töitä.
”Heillä on kunnon ote”, Tuominen kiittää, mutta ei nyt varsinaisesti moiti paikallisiakaan.
”Olemme saaneet upeasti sponsoreita ja paikkakunnalta löytyy kaikkea tarvittavaa: nostureita, auramiehiä, lumen tykittäjiä, monen alan osaajia.”
Osin EU-rahoitteisen hankkeen tavoitteena on matkailun piristämisen lisäksi tukea paikallista työllisyyttä.
”On syntynyt lumi- ja jäärakentamisen ammattilaisporukka. Tammikuu on niin hiljaista, että tuskin kukaan yrittäjä panee pahakseen lisätyötarjouksia. Meiltä voidaan kysyä lumiammattilaisia Kolille, Tahkolle ja minne vain”, muun muassa paperikonealalla itsensä vuosikaudet työllistänyt Tuominen kertoo.
Viime talvena maailman suurin jääkupoli Juuassa notkahti pakkasten puutteen takia. Ihmisten sisäänpääsy piti lopettaa ennen aikojaan, mutta silti rakennus keräsi laajasti huomiota ja kävijöitä kirjattiin 2 000.
Tämä talvi on ollut jäärakentajien onneksi erilainen. Viimeiseksi aherrusviikoksi saatiin pakkasta.
Projektipäällikkö Tuula Ikonen-Graafmans ja Alina Koponen näkevät toimistostaan työmaalle, mutta eivät hermoile, eteneekö työ riittävän vauhdikkaasti.
”Meille tämä on matkailun edistämistä, ja jokainen Juuasta tyytyväisenä lähtevä ihminen on osa työmme onnistumista. Medianäkyvyytenä urakka on jo nyt täyttänyt odotukset”, Ikonen-Graafmans summaa.
Hänelle jäähanke on ollut mukaansatempaava matka. Hänen hollantilainen puolisonsa on sattumalta tehnyt elämäntyönsä samassa Eindhovenin teknillisessä yliopistossa, josta nyt rakentamisen asiantuntijat ja tutkijat tulevat.
Juukaan paluumuuttanut Ikonen-Graafmans nauttii kahdeksan maan yhteisprojektista niin, että edellinen vapaapäivä osui jouluaattoon.
”Tämähän on kokonainen jännitystarina.”
LIISA YLI-KETOLA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
